Penis painot tarinat eroottiset homoseksuaaliseen

Entisöin kämpän kahdesta kylppäristä kaapit, mutta kolmannen kylppärin kaappi jäi hiomatta, maalaamatta ja saranat uusimatta. Harkitsen nyt kuitenkin vielä tovin: P Eihän se perhanan kaappi ole edes oma Jaa niin mutta minullahan on jo tämä dieettikin: P huomaatko, oon hyvä keksimään tekosyitä, aina on parempaa tekemistä: Sinä se et ihan pienillä haasteilla aloitakaan, vau, tsemppiä kymppiviikkoon ja kymppikiloon!

Tuloksia tullaan seuraamaan ;. Hmmm, mun tekisi mieli kans tarttua tähän - on niii-iiiin monta projektia! Tai lasketaanko se projektiksi, jos mä sohvalta käsin seurailen, kun Joel rakentaa keittiöön hyllyä?

Kovasti tsemppiä omaan projektiisi! Mäkin oon saanut useamman homman tehtyä mm. Hih - sua edes vähän tuntien se paikallaan makuu on sulle jo tarpeeksi haastava projekti ;. Kävin heti Kiloklubin sivuilla, sivut toivottivat minut iloisesti tervetulleeksi eli ennenkin on yritetty: D Ruokapäiväkirjaa on hyvä alkaa pitää, mulla menee helposti liian vähälle syönnille. Mä suosittelen edelleen MyFitnessPalia: Itselläni on myöskin kaverin kanssa menossa tämä 10kg 10viikossa.

D Toistaseksi homma on sujunut aikataulussa, -4kg 4 viikossa!!! D Valitettavasti tahti hidastui nyt, joten taidan jäädä aikataulusta jälkeen. Liikuntaa pitäisi lisätä ja paljon: Pariksi viikoksi jos pystyy jättämään lähes kaikki hiilarit pois, niin paino tippuu hyvin. Ne kun on vähän kivampia kun oikeat ulostuslääkkeet Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin.

Liity yhteisöön » tästä. Eli tässä tulee Projektihaaste! Edellinen juttu Seuraava juttu. No mutta tuohan on aivan täydellinen projekti nyt toteuttaa!! Remppahuhkiminen polttaa myös kaloreita: Maalien katselusta päätellen taisit saada mut ylipuhuttua: Hih - sua edes vähän tuntien se paikallaan makuu on sulle jo tarpeeksi haastava projekti ;   Jep, muilta selkärankaa kun omaa ei ole, näinhän se menee.

P Käytän sitä ite tällä hetkellä, että saan syötyä niin paljon kuin on tarvis, röyh. Mutta onnea yritykseen ja kerro edes jossain välissä miten on sujunut! Herkkuhimoon paahdettuja pähkinöitä ja kookosta! Seksuaalisuuteen liitetään usein turhia tabuja ja jopa häpeää.

Ihminen on kuitenkin seksuaalinen olento tarpeineen ja toiveineen. Jos seksi ei suju, kannattaa keskustella, kysyä neuvoja ja hakea apua. T amperelainen Maija Kajan on toiminut gynekologina jo kolme vuosikymmentä. Vastaanotoillaan kotikaupungissaan ja Helsingissä Kajan on tavannut lukuisia eri-ikäisiä naisia, joiden kanssa myös seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat usein tulleet puheeksi.

Seksi ja eritoten siihen liittyvät ongelmat ovat liittyneet joko potilaaseen itseensä tai hänen kumppaniinsa. Ihmisen tulisi tunnistaa itsessään oleva seksuaalisuus ja siihen liittyvät tarpeet, toiveet ja tyydytyksen saaminen. Siksi ihmistä ei voi pistää yhteen seksuaalisuuden muottiin: Lapsiperheille suosittelen aikuisten yhteisiä hetkiä, jolloin ei tarvitse pelätä lasten kömpimistä vanhempien vuoteeseen.

Aikuisten kannattaa lähteä silloin tällöin karkuun hoitamaan parisuhdettaan. Kajan puhuu seksuaalisuudesta yhteensopivuuden kautta ja pilkkoo asian kolmeen osaan. Niihin auttavat apuvälineet ja seksitekniikat, joita on hyvä opetella. Merkittävämpää parisuhteen kannalta on Kajanin mukaan se, miten kumppanien eroottiset energiat sopivat yhteen. Alkuhuumavaiheessa erilaisuus ei tule vielä esille, mutta suhteen edetessä se voi aiheuttaa hankaluuksia.

Onpa sitten kyse naisen ja miehen välisestä tai homoseksuaalisesta suhteesta, eroottisten energioiden epätasapaino voi olla ongelma. Tärkeää on tunnistaa oman energiansa taso ja puhua siitä kumppanin kanssa. Kolmanneksi Kajan nostaa taidon: Tutustuminen toisen kroppaan ja mieleen sekä itseensä on avartava opinpaikka. Jos eroottinen energia muuttuu suhteen aikana, on hyvä selvittää syy. Erilaisista vempaimista on apua nautinnon saamiseen ja niitä voi käyttää yhdessä tai sooloseksissä.

Jos parisuhteessa esiintyy psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa tai mitätöintiä, Kajan kehottaa kysymään itseltään: Huonot seksikokemukset ja ääritapauksena seksuaalinen kaltoinkohtelu vaikuttavat intiimeihin hetkiin.

Kajanin mukaan asiat on syytä käydä läpi asiantuntijan kanssa, jotta aikaisemmat kokemukset eivät jää peikoksi loppuelämäksi. Halun puutteen tai yhdyntäkivun syynä voivat olla emättimen kuivat limakalvot.

Apteekista saatavat öljyt , voiteet ja liukasteet , paikallinen estrogeeni- tai hyaluronivoide helpottavat ja saavat seksinkin luistamaan. Yhdistelmäehkäisypillerit voivat laskea androgeeni- eli mieshormonitasoa ja vaikuttaa myös seksuaaliseen halukkuuteen. Valmisteen tai ehkäisymenetelmän vaihto usein auttaa. Jos vaihdevuosien hormonaaliset muutokset aiheuttavat haluttomuutta, vähentävät reaktioherkkyyttä ja orgasmin saamista, hormonikorvaushoidosta ja sen oikeasta annostelusta on hyötyä.

Jotta intiimialueelle saadaan palautettua kosteustasapaino, sitä kannattaa hoitaa.

Kouluaikainen ystäväni sanoi kerran ihailleensa minua siitä, että en koskaan antanut kiusaajilleni periksi, vaan sanoin vastaan. Värivalot, diaheittimet, luovat omaa viehkon villiä fiilistänsä. Paikka on tuttu myös Jonas Gardellin aids-trilogiasta ja siitä tehdyssä tv-sarjassa, jonka diskokohtaus sijoittuu nimenomaan Confettiin. Maalien katselusta päätellen taisit saada mut ylipuhuttua: Tätä tapahtui useita kertoja, ehkä noin kerran pari viikossa.

Ja ripustaa se seinälle. Tämä haastehan on itseasiassa vain porkkana tehdä kesken jäänyt homma yleisestä painostuksesta loppuun.

Toimii vähän samaan tapaan kuin Painonvartijoitten viikottaiset ryhmäkokoukset: Lilyyn tehdyt lupaukset täytyy pitää! Tai ehkä jopa pelottaa? Ja ei kun proverbiaaliselle puntarille! Haaste on sinänsä ihan simppeli. Sen tulee olla jotain konkreettista, jonka voi toteuttaa tietyllä aikavälillä. Postaa haasteen aloituspäivänä, kerro aikaraja haasteen toteuttamiseen, ja lopeta haaste uudella postauksella kun projekti on ohi. Väliaikapäivityksiäkin saa toki tehdä, mutta ei ole pakko.

Niin ja se oma haasteeseen osallistuminen…ajattelin kuitenkin ryhdistäytyä taas ja alkaa käyttää kuntosalikorttiani sen sijaan, että vain sponsoroisin kyseistä lafkaa liki viidenkympin kuukausijäsenmaksullani näyttämättä naamaani siellä koskaan.

Eihän se jäsenyys itsessään sitä kuntoa näköjään kohota, laihtumisesta puhumattakaan - siellä pitää näköjään käydäkin, ja mieluummin niin että yksi kerta maksaa vuositasolla vähemmän kuin euroa. Aloitan tänään, jumppakassi odottaa autossa työpäivän päättymistä. En tietyistä syistä heh voi postata aloituskuvaa, mutta kerronpa kuitenkin painoni: Toteutuksessa käytetään lisättyä liikuntaa, vähennettyjä hiilareita ja etupäässä sittenkin niitä hyviä , vähärasvaisia proteiinejä ja täydellistä alkoholi- ja noutoruokakieltoa alkoholikielto koskee vain arkipäiviä, viikonloppuisin on lupa nauttia kuivaa valkoviiniä.

Eväsreissumiesten sijaan lounaaksi tänään omatekemää palsternakka-porkkanasosekeittoa ui siellä muutama pieni perunakin seassa ettei ihan mennä cold turkeylle! Tästä se lähtee, jes! Vähän siis samalla idealla kuin Tyynen Tsemppikerho , mutta laajemmin: Huikkaattehan sitten kommenttikenttään linkillä omaan postaukseenne, mikäli osallistutte!

Mulla on yksi projekti, joka jäi tekemättä nykyiseen vuokrataloon muuttaessa 2,5 vuotta sitten. Entisöin kämpän kahdesta kylppäristä kaapit, mutta kolmannen kylppärin kaappi jäi hiomatta, maalaamatta ja saranat uusimatta. Harkitsen nyt kuitenkin vielä tovin: P Eihän se perhanan kaappi ole edes oma Jaa niin mutta minullahan on jo tämä dieettikin: P huomaatko, oon hyvä keksimään tekosyitä, aina on parempaa tekemistä: Sinä se et ihan pienillä haasteilla aloitakaan, vau, tsemppiä kymppiviikkoon ja kymppikiloon!

Tuloksia tullaan seuraamaan ;. Hmmm, mun tekisi mieli kans tarttua tähän - on niii-iiiin monta projektia! Tai lasketaanko se projektiksi, jos mä sohvalta käsin seurailen, kun Joel rakentaa keittiöön hyllyä?

Kovasti tsemppiä omaan projektiisi! Mäkin oon saanut useamman homman tehtyä mm. Hih - sua edes vähän tuntien se paikallaan makuu on sulle jo tarpeeksi haastava projekti ;. Kerran hän kyseli oliko imurin pölypussi täynnä ja viime viikolla hoki että "nyt tulee verta, nyt tulee verta": Itse pidän tuollaisia "kummituskosketuksia" vähän saman tyylisenä ilmiönä kuin kylmiä väreitä.

Monilta tutuilta olen kuullut kaikenlaisista "yliluonnollisista kokemuksista", joita kuulemma minulle ei tapahdu siksi koska en ole mieleltäni avoin.

Selitän kaiken ihmisen alitajunnalla, siellä kuitenkin on kaikenlaista mitä tietoinen mieli ei näe. En periaatteessa usko ennustajiin tai muihinkaan hihhulointeihin, enkä yleensä hirveästi huutele näistä omistakaan kokemuksistani, muuta kuin vitsaillen, mutta..

Myös mummini näki enneunia, äitini luona käy sukulaiset "visiitillä" ja itsekin olen oman osani kokenut. Seinähulluja siis koko akkalauma! Eräänä yönä heräsin aamuyöstä siihen että tunsin käden hipaisun poskellani, avasin silmäni ja ukkini oli kumartunut ylleni. Säikähdin niin, että huusin äänen ja samalla hetkellä kuulin kun äitini huusi omassa makuuhuoneesaan  nimeäni.

Ryntäsimme molemmat eteisen ja huh - myös äitini oli herännyt isänsä vierellään. Ihmettelimme aikamme ja palasimme nukkumaan. Aamulla soitti enoni, että ukki oli kuollut aamuyöllä.

Myös tyttäreni on saanut osansa hörhögeeniä: Vanhempani asuivat km päässä j a kun soitin isälleni sanoi hän heidän olevan sairaalassa: Toisen kerran hän oli isänsä kanssa kotona ja oli taas kesken leikin tokaissut että "joku mies on äidille vihainen". Kyseisellä hetkellä olin ratsiassa ja kiukkuinen poliisi haukkui minua kun en heti löytänyt autosta pitkiä valoja..

Mun mummulla muuten oli etiäinen, se tiesi aina milloin tulee vieraita: Ja äiti Saksassa töissä ollessaan vanhassa linnassa, joka oli muutettu veteraanien kuntoutuskeskukseksi kuulemma tottui öisin siihen, että makuuhuoneessa olevalle tuolille tuli joku "kreivi" istumaan. Vähänkö naureskelin, kun kertoi tästä.

Nyt naurattaa vähän varovaisemmin ;. Aivot saa impulssin, joka vastaa sitä että oikeasti ois ulkopuolelta tullut joku aistimus, vaikka se oiskin vaan kropan sisällä syntynyt "virhe" tai kuvitelma. Äärimmmillään puhutaankin sitten jo psykooseista, mutta jatkumo löytyy näissä ihan samalla tavalla kuin mielialassakin - jokainen joskus itkenyt ihminen ei ole vakavasti masentunut. Mulla on aika usein se, että joku ötökkä kipittää jossain ennen kuin tajuaa, että ihokarvat vain tökkivät vastaan, kun eivät valtoimenaan saa olla peiton alla.

En tiedä onko täällä muita ihmisiä, jotka ajattelevat enemmän jonkun aistin kautta kuin abstraktisti. Itse olen aina ajatellut todella visuaalisesti, mutta myös äänen ja tuntoaistin kautta on tullut ajateltua ja nämä ainakin henkilökohtaisesti niitä pahempia, jos on rääkännyt pääkoppaansa vähän liikaa. Etenkin ääniaistilla se touhu lähtee handusta, kun kuulee jotain ja on vaikea erottaa oliko se oman alitajuntansa tuotos, vai oikea ääni.

Ehkä treenatummat korvat saattaa erottaa äänet päänsä sisältä, ettei osaa sijoittaa sitä kuulemaansa mihinkään omaan ympäristöönsä, mutta mä nyt oonkin tällainen puurokorva. Eikä sitä nyt tietenkään kaikelle kansalle kehtaa kiljaista, että kuulen ääniä! Jäin leskeksi äkillisesti 8 v sitten kesällä 38 vuotiaana kolmen pienen tytön kanssa. Kun menin nukkumaan lasten kanssa ensimmäisen kerran kodissamme mieheni kuoleman jälkeen hän menehtyi nukkuessaan sänkyymme niin alkujännitys lieveni nopeasti.

Huoneessa oli rauhallinen tunnelma, pujotin yöpöydällä olleen mieheni vihkisormuksen kaulaketjuuni ja nukuimme sikeästi koko yön. Parina seuraavana yönä tunsin kun joku silitti hiuksiani. Mieheni veli heräsi myös kerran keskellä yötä ja oli ihan varma, että veljensä istuu olohuoneen tuolissa. Aamulla hän oli ihan varma, että broidi kävi jättämässä jäähyväiset. Jonkin ajan kuluttua myös mieheni parhaan kaverin vaimo kertoi, että oli herännyt keskellä yötä siihen, että joku on heidän makuuhuoneessaan.

Kertoi olleensa varma, että miehenihän se siinä ja sanoi, että ensimmäinen ajatus oli, että kamala kun tää yöpaidan olkain repsottaa - ei kai tissi pilkahtanut: Muistaakseni ortodoksit ajattelevat niin, että kuolleen ihmisen sielu käy hyvästelemässä läheisiään olikos se nyt kuukauden aikana ennen kuin jatkaa matkaansa. Nää henkimaailman asiat on sellaisia etten niistä ala väittelemään kenenkään kanssa.

Kauniita kokemuksia ainakin nämä. Oon vähän tylsä ja kysyn, että syötkö jotain lääkkeitä? Ilmeisesti aika monessa, ihan tuikitavallisessa allergialääkkeessäkin, on sivuoireena tuntoharhoja. Aina silloin kun oli yksin huoneessa. Edelleen muistan sen tunteen "en ole yksin tässä huoneessa".

Meidän talossa yksin nukkuminen on ihan helvetillistä neliötä ja paljon huoneita, ei sellaista aavaa jossa kaiken näkisi itse. Viime kesänä pakottauduin pari kertaa nukkumaan talossa yksin yleensä mukana on mies automaattisesti, jos ei, pakotan jonkun toverin meille yöksi: D ja lopputulema oli se, että kuuluu askelia ja outoja koputtavia ääniä.

Seuraavana päivänä tutkinkin 4 tuntia, että miten demonit karkoitetaan Ja toissayönä mies tuli töistä illalla 11 maissa, tuli sänkyyn ja kuiskasi että jopa häntä pelottaa, kuuli kuulemma askeleita.

Meillä ei töissä ihme kyllä kummittele, se on kuitenkin luvulla rakennettu mielisairaala D Niin tai näin, suurin osa "yliluonnollisista" kokemuksista lienee juurikin aistihairahduksia, mutta ne eivät selitä kaikkea. Mulle tulee mieleen seuraavanlainen kokemus: Juostiin sitten käytävää eestaas, ja kellarin palo-oven edessä oli musta varjomainen ihmishahmo, joka vielä kellarin pimeydessäkin erottui. Rappukäytävän puolelta ei kuulunut mitään ääntä, eikä kellarin ovi ollut auennut.

Varjo lähti lipumaan kohti tasaisesti meitä kohti, ja huusin valoja päälle. Valot päälle, naps, eikä mitään enää missään. Häivyttiin kellarista aika äkkiä, sen jälkeen en ole uskaltanut siellä olla.

Jutun juju on siinä, että meitä oli neljä, ja me kaikki seisottiin siinä kellarin käytävällä - ja me kaikki nähtiin se sama asia. Kenelläkään ei ollut mitään ennakko-oletuksia, kukaan ei ollut unen ja valveen rajamailla.

Jälkikäteen ollaan muisteltu ja pohdittu Varjoa; mikä se oli, mitä se halusi, mitä olisi tapahtunut jos sen olisi antanut tulla lähemmäs. Rationaaliset selitykset vasta hölmöjä ovatkin ja pikkusieluista lulla ihmistä niin kaikkivoivaksi, että tiedämme kaiken. Aistharhaselitys onmyös niin yleispätevä ja sillä voi mitätöidä elävät kokemukset niin, ettei vaan tarvitsisi kyseenalaistaa uskomuksiaan tai mitä on opetettu. On ihan reipasta kyseenalaistaa myös ns. Ei siinä mihinkään sitoudu.

En osaa sitä järjellä selittää: D Olin hänen prinsessansa, mutta olin aika pieni silloin, kun hän kuoli, joten harvemmin enää muistelen häntä. Silti, ehkä kertaa vuodessa, hän pyöräilee minua vastaan tai on pelaamassa pelikoneella kun menen kauppaan. Hän aina katsoo minua suoraan silmiin, ja hymyilee. Sitten havahdun, että ei tuo ole vaarini, kerrankin vastaantullut henkilö oli nuori nainen: D Aistiharhoja hyvin todennäköisesti, mutta tykkään myös ajatella, että vanha vaari vielä haudankin takaa seurailee ja huolehtii: Toisilla on tarkempi kuulo, toisilla hajuaisti, toisilla herkkyys tällaisiin juttuihin.

Mutta väitellä tästä ei kannata, kun tutkimusmenetelmiä ei vielä ole löydetty; se on vähän niinkuin väittelisi vanhuksen kanssa siitä, kuuluuko sirkoista siritystä vai ei. Jos ei kuule, ei kuule. Tai näe, tai tunne.

Ja näihin juttuihin ei tosiaan vielä ole sitä mittaria keksitty - ehkä joskus aletaan keksimään, mutta se vaatisi sen, että tarpeeksi moni ihminen lakkaisi "unohtamasta", sivuuttamasta ja selittämästä pois kokemuksiaan. Silloin maailmamme muuttuisi taas kerran ehkä hyvinkin radikaalilla tavalla. Näitä kokemuksia on kai aina pelätty, koska ne ovat vieneet pohjaa pois esim.

Mutta juuri lapsilla sen joskus huomaa, kun he väläyttävät esim. Tai juuri niinkuin Oranssinen tuossa yllä kertoi: Omasta mielestäni tätä aistia tai ihan vain "intuitiota" voi myös harjoittaa, vähän niinkuin viininmaistelulla tai makuärsykkeitä karsimalla herkistää makuaistiaan. Mutta silloin pitää kyllä olla tarkkana, että tietoinen mieli ei ala keksiä omiaan. Siksi onkin hyvä toimia yhdessä, jos alkaa todenteolla tutkia tämän tyyppisiä kokemuksia - toisen samanlainen kokemus varmistaa ainakin sen, että olette samallalailla hulluja.

Onhan sekin jo humanistisen tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen tieto sinänsä! Voii, tähän voisi kertoa monta tarinaa omasta elämästä, jossa ei järjellä voi selittää tapahtunutta.. Järjellä ajateltuna en usko yliluonnollisiin kokemuksiin mutta joku pieni osa minussa kai kuitenkin uskoo.

Ensin luulin nähneeni unta kun heräsin yksi aamu ja muistin että yöllä olin nähnyt jonkun miehen keinuttavan kehtoa makuuhuoneeni nurkassa. Tunsin syvän ahdistuksen ja surun. Mies oli todella surullinen ja lapsi joka kehdossa nukkui oli hänelle kaikki kaikessa. Aistin että hänen vaimonsa oli kuollut ja hän ikävöi tätä. No olin varma että tämä oli unta ja oman pääni sepityksiä.

Kunnes illalla nukkumaan mennessä ja yöllä heräilin siihen kun koirat sängyn jalkopäässä aloittivat hirveän murinan. Missään ei näkynyt ketään. Mitään ääniä ei kuulunut rappukäytävästä, ei mistään. Koirani eivät ole edes mitään arkoja tai että haukkuisivat ylipäänsä mitään ääniä.

Molemmat koirat olivat niskavillat pystyssä sängyn päässä ja murisivat. En saanut mitenkään komennettua niitä hiljaiseksi vaikka yleensä tottelevat. Ainoastaan kun sytytin valot ja kielsin murisemasta he hiljenivät. Tätä tapahtui useita kertoja, ehkä noin kerran pari viikossa.

Seuraavaksi aloin tuntea kylmän ilmavirran tunteen yhdessä oviaukossa. Se oli todella pelottava tunne. En ollut kertonut näistä jutuista mitään silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle miehelleni.

Kerran hänen ollessaan luonani yötä olimme käymässä nukkumaan. Kuului kauhea rymähdys, aivan kuin jotain olisi tippunut alas. Laitoin valot ja nousin katsomaan. Menin keittiöön, eteiseen, kylpyhuoneeseen. Missään ei ollut mikään tipahtanut. Jokainen astia, kirja ja purkki oli siellä missä pitikin. Ihmettelimme molemmat että mistä ihmeestä ääni tuli koska olimme aivan varmoja että jotain tippui.

Tämän jälkeen kerroin miehelle "kummitus"- kokemuksistani ja hän järjen ihmisenä tietenkin vain nauroi minulle eikä uskonut. Voi kuulostaa todella typerältä mutta yhtenä iltana mietin että hitto, sama kai se vaikka nyt sitten puhuisin itsekseni että ei kai se haittaa tee.

Tai puhuin yksin mutta kerroin hänelle että tunnen hänet ja aistin että hänelle on tapahtunut jotain ikävää tässä asunnossa ja hän kaipaa eloon jäänyttä perhettään. Sanoin että hän saa puolestani olla ja liikkua täällä kunhan lakkaa pelottelemasta minua ja koiria.

Että minua hänen läsnäolonsa ei haittaa. Jos tämä koti on hänelle rakas niin hän saa olla täällä. Tämän jälkeen en enää kertaakaan kokenut mitään inhottavia kylmiä tuulahduksia tai kuullut epämääräistä kolinaa.

Penis painot tarinat eroottiset homoseksuaaliseen

Penis painot tarinat eroottiset homoseksuaaliseen