Kuumaa kalua sexi deitti homoseksuaaliseen

Kuumaa kalua sexi deitti homoseksuaaliseen

Sisareni on 10v ja aina kun yritän kertoa hänelle alan vain ajatella, että hän on liian nuori. Vaikka hyvin tiedän hänen olevan tietoinen ainakin nyt yleisimmistä seksuaalisista- ja sukupuolisistasuuntautumisista. Hänelle olisi myös aika varmasti ok. En myöskään tiedä miten kertoisin asiasta vaikka sukulaisilleni.

Suurelle osalle minulle tärkeistä sukulaisista ottaisi asian varmasti hyvin, mutta en uskalla ajatella, että hylkäämisen pelko olisi aiheeton. Kiteytetysti en haluaisi olla kaapissa, mutta en tiedä miten tulla sieltä enkä ehkä uskallakaan tulla kaapista. Keskustelen aiheesta ystävieni kanssa ja olen kiitollinen heidän avustaan ja näkemyksistään.

Oletan myös, että mm. Olen 13 vuotias tyttö ja epäilen olevani bi. En ole varma biseksuaalisuudestani koska en ole ollut kertaakaan kunnolla ihastunut tyttöön. Tällä hetkellä olen ihastunut poikaan mutta haluaisin joskus seurustella tytön kanssa. Minulla on naispuolinen paras kaveri ja luulin jo olevani ihastumassa häneen mutta loppuen lopuksi niin ei käynyt.

Koen kuitenkin pitäväni tytöistä, vaikka en ole tyttöön ikinä ollut ihastunut. Tiedän että minulla on paljon aikaa selvittää asia mutta tuntuu että pääni räjähtää koska pohdin tätä niin paljon. Jos nyt ajatellaan, että olisin bi, niin tiedän, että siskoni hyväksyisi minut täysin. Mutta isäni on toinen asia. Ei myöskään ole ikinä tuntunut hyvältä tulla luokitelluksi heteroksi.

Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Minun tekisi nytkin jo mieli kertoa siskolleni koska hän on aina ollut tukenani mutta en uskalla. Myöskin aina kun äiti sanoo välillä vitsillä, että onkos koulussa kivoja poikia mieleen tulee heti että no miksei myös tyttöjä? Kirjoitin samalla nimimerkillä viime huhtikuussa omista turhautumisen tunteistani monen moisista asioista.

Tulin viime toukokuussa kaapista ulos perheelleni ja muutamalle kaverilleni. Se meni ihan hyvin, mutta en tullut avautumaan siitä. Niin kuin kerroin aiemmassa tekstissäni, olin hieman hämmentynyt "seksuaalisesta tyylistäni" ja en tiennyt minkälainen ihminen olen "lgbt-kulttuurissa".

No tiedän ainakin nyt minkälainen en ole. En koe olevani osa sitä yhteisöä minkä jäseneksi olen nyt julkisesti tullut. Näytän ja käyttäydyn aivan samalla tavalla kuin ennen ulos tuloa: Pidän viskistä, rockista, hyvistä trillereistä ja videopeleistä enkä ole prinsessa tai bimbo persoona niin kuin muutamat paikalliset homot ja biit joita olen tavannut ovat.

Olen viehättynyt mukaviin miehisen oloisiin miehiin ei kuitenkaan äärimmäisyyksiin kuten harrikat, puskaparrat, kovistelu, bear jäbiä , jotka osaavat välillä heittäytyä tiputtamatta aivojaan matkan varrelle. Totta puhuen en tunne oloani yhtään onnellisemmaksi tai paremmaksi kaapista ulos tulemisesta huolimatta. Tämän vuoksi minun on ollut vaikeaa päästä sateenkaari porukoihin mukaan ja toimintaan, osaksi sen takia että olen heteron oloinen ja osaksi omasta tahdostani koska en pidä järjestetyn lgbt toiminnan ilmapiiristä.

Tunnen olevani yksin ja eristäytynyt, vaikka näin erästä miestä vielä muutama kuukausi sitten. En koe enkä osin haluakkaan olla osana tätä kulttuuria. Silti samaan aikaan haluaisin ystävän, jonka kanssa voisin puhua tallaisista asioista ja haluaisin välillä jopa juhlistaa omaa seksuaalisuuttani.

Se on vain niin hankalaa. Tiedän, että teidän on vaikeaa vastata tallaisiin viesteihin. En odotakaan vastauksen tulevan vain taivaasta minulle, halusin vain kertoa miltä minusta tuntuu. Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa. Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi.

Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren. En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian. Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt. Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni? Pitkään ajattelin kieltäväni seksuaalisuuteni loppuelämäni ajaksi, mutta onneksi tajusin, että sille polulle lähteminen olisi luultavasti elämäni suurin virhe.

Tällä hetkellä kuitenkin tunnen polkevani tyhjää asian käsittelyn suhteen, ja että kaapista ulostulo olisi luultavasti ainoa tie ulos umpikujasta. Se on kuitenkin asia, jota pelkään suunnattomasti, ehkä osittain sen takia, että asuinympäristöni kuuluu luultavasti koko Suomen ahdasmielisimpiin, ja siksi, että pelkään ystävieni, sukulaisteni jne. En ole myöskään juuri koskaan puhunut syvällisesti minua painavista asioista tai tunteistani perheenjäsenieni kanssa, ja ystävienikin kanssa puheenaiheet ovat lähinnä pinnallisia, joten jo aiheen mainitseminen tuntuu melko haastavalta.

Turhauttavaksi ja masentavaksi asian tekee se, että tunnen valtavaa halua tulla ulos kaapista, sillä seksuaalisuuteni jatkuva salailu ja peittely kuormittaa minua valtavasti. Haluaisin löytää jonkun, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, nauraa, itkeä, rakastaa.

Elämä kaapin oven toisella puolella sen sijaan olisi hyppy lähes tuntemattomaan, ennustamattomissa olevaan maailmaan, jossa elämä voisi toisaalta olla mahtavaa tai toisaalta maanpäällistä helvettiä. Saisinko enää elää rauhassa tavallista, entistä elämääni, kun minut on leimattu homoksi ja minuun rinnastettu kaikki siihen liittyvät stereotypiat. Olen kuitenkin kaikesta huolimatta ikuinen optimisti. Joka ilta mietin, että jossain on varmasti joku, joka rakastaa minua ja tuntee samalla tavalla kuin minä tunnen.

Joskus kuitenkin vaan suorastaan itkettää, kun miettii kuinka kaukaiselta ajatus siitä, että saisi avoimesti olla se, kuka olen, ja olla yhdessä jonkun kanssa, jota rakastaa, jonka kanssa jakaa elämäänsä ja läheisyyttä, vielä tuntuu.

Anteeksi ylipitkästä kysymyksestä, joka ei taida edes näyttää kysymykseltä, mutta oli mahtavaa ja helpottavaa saada kertoa tuntemuksistaan ja ongelmistaan edes jollekin.

Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä. Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä. En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon". Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi.

Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua. Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään. Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä. Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani. En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms. Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni.

Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan. Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa. En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan.

Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen. Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja.

Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta. Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan. Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena.

Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero. Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen.

Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä? Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä?

Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan. Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut. Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten. Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä. Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin.

Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut. Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen. Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä. Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista. Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa?

Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin. Hei olen v tyttö. Olen huomannut ihastusta erästä naista kohtaan jo yli puolisen vuotta ja koen olevani lesbo.

Olen jo kertonut parille parhaalle kaverilleni ja sille ihastukselleni tunteistani, mutta minua pelottaa silti kertoa muille. Toivoisin, että saisin edes vähän apua täältä. Ja yksi jutti minkä haluaisin vielä tietää on, että onko sillä väliä kuinka suuri ikäero on niinkuin esim. Elikkäs joo oon 14v poika. Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää.

On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu. Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan. Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti. Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut. Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta. Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä.

Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu. Olen äärettömän hukassa levoton ja rakastunut väärään ihmiseen.

Asun miehen kanssa kämppiksinä tunteiden viilennyttyä vuosia sitten. Nyt olen tavannut hänet, siis naisen, ja maailma keikahti raiteiltaan totaalisesti. Halailen häntä, koskettelen, ja jotenkin asia meni siihen, että keskusteltiin muissa yhteyksissä naisista ja hän sanoi painokkaasti olevansa hetero. Nyt olen hämilläni surullinen, huomasiko hän jotain, kaatuuko ystävyys tähän, koskaan en ole sentään ehdotellut mitään, onneksi. Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali.

Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin.

Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani. He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa. Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät.

Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne. Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani.

Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen. Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt. Olen 15 vuotias tyttö ja minua ahdistaa pojat ja lähiaikoina myös tytöt. Olen omaitseni parhaiten poikien seurassa. Kysymys kuuluu mikä olen seksuaaliselta suuntautumiseltani?

En ole koskaan seurustellut saatikaan suudellut ketään, mutta sanon usein kavereilleni, kuinka komeita poikia olen tavannut. Hei olen 14 v poika joka on pienestä asti tuntenut ihastusta tyttöihin sekä edelleen tunnen vetoa tyttöihin mutta nyt viikko sitten tunsin tietynlaista vetoa poikaan.

Kiihotun edelleenkin naisista mutta kiihotun myös siitä, kun ajattelen että toinen samaa sukupuolta oleva masturboi. En ole ikinä tuntenut mitään tunnetta samaan sukupuoleen mutta nyt ollessani 14 olen tuntenut pari kertaa.

En pidä pojista mutta yksi aiheuttaa minulle epävarmuuden tunteen. En halua olla pojan kanssa mitään muuta kuin kaveri mutta tytön kanssa haluan.

Muutama päivä sitten kuvittelin pussaavani tätä poikaa ja se aiheuttaa epävarmoja tunteita, vaikka en hänestä tykkää. Tyttöjä voisin pussata paljon mieluummin.

Olen kyllä aina pitänyt tytöistä enkä pojista! Onko tämä jokin vaihe, sillä koen itseni onnelliseksi jos olisin tytön kanssa yhdessä. Moi olen juuri vuotta täyttänyt nuorukainen poika kärsin seksuaalisista pakkoajatuksista ja homouskammosta.

Elikkä ennen kuin joku käsittää väärin en ole homofoobikko. Olen hyvin suvaitsevainen ja hyväksyn kaikki. Mutta 2kk sitten päähäni tupsahti, että entä jos olen homo. Ilman mitään syytä varsinaisesti. En muistaakseni ole koskaan ihastunut poikaan vaan aina tyttöihin. Ja aina kun tyydytän, niin se ajattelen aina naisia.

Katson pääasiassa vain lesbopornoa joskus myös heteropornoa. Kerran kokeilin katsoa homopornoa ja kokeilin runkata mutta en pystynyt sillä alkoi ahdistamaan niin paljon, että en voinut edes katsoa sitä videota. Kadun tätä, sillä sitten se varsinainen helvetti alkoi.

Päässäni alkoi pyöriä seksuaalisia kuvia miehistä. Eka ne ahdistivat, sitten ne eivät tuntuneet enää miltään nyt ne jopa kutkuttavat kerran sain puolistondiksen siitä eilen ja pelkään että nämä ajatukset tekevät päivä päivältä minusta homon. Muistan jo varhaisesta eskari iästä kun pussailin tyttöjen kanssa silloin olin suosittu ala-koulussa tyttöjen keskuudessa ja minulla oli silloin koko luokka kavereina.

Kaipaan sitä aikaa tai ylipäätänsä vielä sitä aikaa 3kk sitten kun koin olevani täysin hetero. En kestä, jos minusta tulee homo en halua ikinä olla poikien kanssa muuta kuin vain hyvä kaveri.

Minulla on suvaitsevat vanhemmat ja osa kavereistani on suvaitsevia, joten kaapista tulo ei ole ongelma mutta en pysty sitä jos olen oikeasti homo myöntämään itselleni ja mun elämä olis pilalla silti. Nyt saattaa vielä tuntua tältä mutta pelkään että parin viikon päästä munaa. Mun elämä on nyt täyttä helvettiä näitten ajatusten takia ja en tiedä enää mitä olen.

Jos pystytte vähän auttamaan tai jakamaan kokemuksia, kun olitte tässä iässä ette uskon kuinka arvostaisin. Voiko homoeroottiset ajatukset muuttaa sinut homon suuntaan, jos niitä väkipakolla ajattelee koko ajan? Joudun testaamaan joka päivä monta, kertaa kiihotunko niistä. Olen 13v poika ja olen homo. Mutta minua pelottaa että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo.

Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni niin he tod. Olen tykännyt 10v asti pojista ja tykkään edelleen! En voisi kuvitella itseäni naisen kanssa.

Ja jos mummokin kysyy "no onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos mutta minulla on tullut tallainen ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe. En tiedä mitä tehdä. Olen vuotias nainen ja olen alkanut kyseenalaistamaan omaa seksuaalisuuttani viime aikoina. En ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikka olenkin seurustellut kerran miehen kanssa olimme yhdessä peräti 6 vuotta. Koko seurustelun ajan tunsin oloni epämukavaksi ja ahdistuneeksi, vaikka pidinkin hänestä henkilönä.

Pelkkä intiimin yhdessäolon ajattelukin hänen kanssaan sai niskakarvani pystyyn ja erottuamme en pysty edes kuvittelemaankaan olevani miehen kanssa uudelleen. Olen huomannut katsovani tai kiinnittäväni huomiota toisiin naisiin ollessani ulkona, mutten koe varsinaista seksuaalista vetoa.

En tosin tiedä johtuisiko tämä siitä että olen hyvin jyrkästi kieltänyt olevani kiinnostunut naisista aina siitä lähtien, kun kaverini ala-asteella levittivät ilkeitä juoruja väittivät minun olevan lesbo ja hylkäsivät minut täysin ja siitä tullut jonkinlainen negatiivinen ajatus. Jos kuvittelen parisuhdetta ja vaikka asumista saman katon alla naisen kanssa en koe oloani ollenkaan ahdistuneeksi, toisinkuin jos kuvittelisin saman tilanteen miehen kanssa.

En osaakkaan sanoa mitä olen. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa. Löytää sen onnen arkeen, mistä monet puhuvat.

Onko minulla jotain lukkoja, jotka pitäisi käsitellä, että minulle selkiytyisi kenestä olen oikeasti kiinnostunut Lue vastaus. Moi, olen 13v tyttö, joka miettii seksuaalista suuntautumista. Kiihotun todella paljon tytöistä ja voin saada orgasmin vain naisten pussailemisen aatteesta. En ole ikinä sormittanut enkä kosketellut itseäni mutta kiihotun niin paljon ja vahvasti naisista.

Tykkään kyllä ehkä miehistäkin? Olen jopa lievästi kiihottunut kerran miehestä, ja olen ihastunut moneen poikaan. Olen vain pari kertaa nähnyt jonkun tytön ja ajatellut "hän on söpö" ynnä muuta. Mutta en tiedä oliko se ihastumista vai mitä Mutta kun nään naisten pussailevan tai muuta Olen ollut netti suhteessa kahteen poikaan, jossa yksi oli transseksuaali.

En vain tiedä, olen vielä 13 ja minulla on vielä aikaa. Kiihotus tuntuu ahdistavalta minulle. Se on vahva ja melkein epämukava. Kerran fanfictionilla ja kerran kirjoitin instagramiin " sexy" ja naisia pussaili altaassa. En ole katsonut pornoa enkä kunnon alastomuutta. Jos vain voisitte auttaa Eipä sillä ole väliä demiseksuaali. Minulla on kaveri, joka tuli kaapista kaveriporukalleen, ja sanoi olevansa lesbo.

Meidän [kaveriporukan] mielestä siinä ei ole ongelmaa. Tietääkseni perheelleen hän ei ole kaapista vielä tullut. Itsekin tiedostan, että joskus kaapista ulos tuleminen on minullakin edessä. Nyt askarruttaa, että jos lukiossa alan seurustelemaan tytön kanssa, ja suhde on vakavampi, miten kerron asiasta perheelleni? Seksuaalivähemmistöt ovat heille — heidän mukaansa — OK, mutta kuulen useastikin että "tämäkin on homo" ja että "homoutta korostetaan liikaa" tai: Minusta se on typerää ja heidän puheissaan on kielteinen sävy.

Ihan sama kuka siinä vierellä on, pääasia että on onnellinen. Lisäksi koen asumisen pienellä paikkakunnalla ongelmallisena: Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa. Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä.

Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana. Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä.

Se tuntuu henkisesti liian raskaalta. Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti. Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona.

Hän on nyt 28 vuotias. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa. Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa. Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa.

Ja se on jatkunut sen jälkeen. Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa. Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun. Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä.

Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani. En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa. Oon 14 vuotias poika: Mulla on tullut aika paljon ihastuksia poikiin ja tyttöihin. Olen aika varma että olen Bi Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen.

Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta. Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä.

Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin. Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä. Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä. Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin.

Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla. Mielestäni olen kuitenkin nainen. Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin. Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia.

Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa. Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..? Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Olen 13v poika ja minä taidan olla homo. Mutta minua pelottaa, että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni, niin he todennäköisesti sanoisivat "se on vaihe, se menee ohi.

Ja jos mummokin kysyy "No onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos, mutta minulla on tullut tällainen, ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe. Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa hän on uskovaisesta suvusta. Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut.

Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä.

Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni. Joskus puhuimme seurustelusta en vielä silloin tiennyt olevani bi , ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan. Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen. Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi.

Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin.

Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut. Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti.

Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi. Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä?

Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen?

Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan. Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo.

Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa. Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne.

Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi.

Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja.

Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa.

Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin? Olen vuotias nainen ja minulla on 3 täysi-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa.

Aiemmin olin täysin varma, että olen hetero, ja naisystävien kanssa pussattiin aina kun nähtiin tosin hiprakassa , mutta nyt kun on näitä hiprakkapusuja vaihdettu jokaisen ystävän kanssa, niin minä haluan suudella vain naisia, mutta ns.

Koen kuitenkin enemmän mielihyvää suutelemisesta naisen kanssa, kuin seksistä miehen kanssa. En kuitenkaan halua lesboseksiä, vaikka tykkäänkin koskettaa naisten rintoja ja pidän omasta naisellisesta vartalostani. Masturboidessa fantasioin jostakin tuntemastani miehestä, mutta kuitenkaan en halua sänkyyn oikeastaan kenenkään kanssa. Ehkä naiset vain suutelevat paremmin ja kokemukseni miehistä ovat olleet todella huonoja panoja? Tai sitten aivoissani on jokin lukko, joka estää minua nauttimasta miesten käsistä rinnoillani ja pelkkä ehdotus "jyystämisestä" sängyssä saa minut juoksemaan karkuun.

Yhden ainoan kerran olen saanut orgasmin miehen kanssa ja silloinkin pomoni käytti siihen ensin sormiaan. En ole koskaan kiihottunut miehestä tai ollut ihastunut poikaan.

Mutta minua on piinannut 2 kuukautta se että olisin homo. Ajatukselle ei ole mitään todenperäistä syytä. Mutta pelkään että alan kiihottua miehistä ennen pitkään. Päässäni pyörii jatkuvasti seksuaalisia kuvia pojista ja että harrastaisin seksiä heidän kanssaan. Pidän ajatusta todella ahdistavana.

En kestä tätä enää kauaa. Olen puhunut tästä äitini kanssa jo. Jos olisin homo oikeasti, olisinko silloin edes pystynyt kiihottumaan tytöistä. Minua ahdistaa ja joka päivä minulla vaikeaa. Teen kohta jotain peruuttamatonta jos tämä ei lopu: Morjes, olen vuotias pojanalku. Luokittelen itseni heteroksi, mutta jokin tässä mättää. En ole siis koskaan ihastunut poikaan tai nähnyt seksuaalista vetovoimaa tähän päiväänkään asti mutta silti päässäni pyörii mitä jos minä olen bi tai sun muuta. Kävin juuri rippikoulun olin siellä hetken ihastunut tyttöön noin 3 päivää olin kovasti mustasukkainen sun muuta esim.

Olen luonteeltani melko ujo ja huono ilmaisemaan tunteitaan. Aistin että tyttöä ei kiinnostanut minä yhtään. Mutta yritän järkeillä, että se olisin vaan pakkoajatus ja niin uskonkin.

Koska seksuaalista kiinnostusta poikiin ei ole herännyt. Olen testannut itseäni välillä entä jos kiihotun pojista mutta siitäkään ei mitään tullut kun se ahdisti nii paljon tuntui ällöttävältä ja vastenmieliseltä. Ja minulla on ollut kymmeniä tyttöihastuksia pienestä pitäen ja suhteessa olen ollut vain kerran, joka päättyi ikävästi mutta ei kestänyt pitkään.

Fantasioin tähänkin päivään asti vain naisista. Onko tämä pakkoajatus vai mistä tämä voisi johtua? Olen kuvitellut aina olevani naisen kanssa. Oon 16v tyttö ja mun hyvä ystävä, saman ikäinen poika, kertoi mulle, että on homo ja on tiennyt sen jo puoli vuotta. Oon epäilly itekkin jo kauan, että hän varmaan on homo ja kerran kysyinkin häneltä, mutta hän vihastui pahasti ja on kieltänyt asian monta kertaa siitä lähtien.

Nytten hän ilman minkäänlaista varoitusta ilmoitti mulle, että on tosiaan homo. Olin aika järkyttynyt enkä siinä tilanteessa sanonut mitään järkevää. Hän varmaan loukkaantui, koska en millään tavalla tukenut kun hän kertoi tämän.

Nyt ihmettelen, että miksi hän kielsi asian minulle monta kertaa, vaikka samaan aikaan kertoi toisille kavereilleen olevansa homo. En tiedä mitä voisin sanoa hänelle tähän asiaan liittyen jatkossa, kun juttelemme seuraavan kerran. Mulla ei oo ikinä ollut mitään homoja vastaan, mutta nytten kun tajusin , että mulla on homokaveri, niin olo tuntuu jotenkin siltä, että vihaisin homoja ylikaiken, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

Kaiken lisäksi hän pelkää, että kun hänen toiset kaverit, jotka eivät ole tyttöjä saavat tietää, niin he hylkäävät hänet heti ja niin he tekevätkin. En nyt tiedä mitä mun pitäisi hänelle sanoa, kun en aiemmin sanonut mitään järkevää.

Oon muutenkin aika järkyttynyt ja kaikki tunteet on ihan sekaisin, koska olin vähän ihastunutkin siihen, mutta hän tykkääkin pojista. Hänellä on jopa ihastuskin jo.

Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle.

Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia. Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä. Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa.

Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon. Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut. En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme. Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua.

Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani. En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle. Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut. Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa. Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä.

En tiedä kenelle puhua. Moikka, oon vuotias tyttö ja oon tosi pitkään miettiny sitä, että oonko mä hetero vai jotain muuta. Oon kerran seurustellut pojan kanssa, mutta se päättyi mun ahdistuksen takia. Tunnen jonkinnäköstä seksuaalista vetoa myös tyttöihin, vaikka yleisesti ottaen ihastun poikiin. Mulla on ollut muutama tyttö ihastus, mutta ne on ollut ihan ohimeneviä, niin kuin melkein kaikki mun ihastukset. Oon ihan sekasin kaikkien ajatusten ja tunteiden kanssa ja toivoisin et saisin jotain neuvoja.

Äiti on itse menneisyydessä osoittanut vahvasti mielipidettään homoja vastaan ja välit on hänen kansaan muutenkin kireät että pelkään jos nyt menen kertomaan niin äiti heittää minut mummolle asumaan. Yritin kerran kertoa sitä kautta että kerroin kuinka ihailen kuinka itsevarma tuure on ja että haluaisin olla kuin hän mutta äidin vastaus oli vain "No arvaapas mitä teillä on samanlaista?

Te molemmat tykkäätte pojista" tai olen moneen kertaan kertonut hänelle kuinka mielestäni Halsey on kaunis ja ihana ja näin mutta hän vaan ei tajua. Joillekkin kavereille olen jo kertonut mutta kun asia koulussakin levisi niin kiusaamaanhan siinä ruettiin eikä sekään kokemus auta tässä ollenkaan. Äiti on minulle todella tärkeä ja en missään tapauksessa haluaisi tuottaa hänelle pettymystä.. Mitä minun pitäisi tehdä? Olen vuotias nuori nainen ja minulla iski yhtäkkiä kauhea ahdistus siitä, että olenko mahdollisesti lesbo.

Olen viimeisen vuoden aikana etsinyt melko aktiivisesti kumppania ja käynyt useilla treffeillä miesten kanssa ja joitakin tapaillut hieman pidempäänkin. Ongelmani on ollut se, että en ole tunnetasolla ollut yhtään innoissani kenestäkään tapailemastani miehestä, minulla on vain ollut pakonomainen tarve löytää kumppani. Minun on ollut todella vaikea tuntea ihastumisen tunteita.

Joidenkin tapailemieni miesten kanssa juttu olisi hyvinkin voinut johtaa seksiin, mutten vain kokenut haluavani sitä. Ajatus siitä, että olenko lesbo, lähti liikkeelle kun tajusin, että pidän paljon enemmän esimerkiksi vähäpukeisten naisten kuvien katselusta kuin miesten. Kulkiessani kaupungilla, kiinnitän naisiin paljon enemmän huomioita kuin miehiin. En oikeastaan saa juuri minkäänlaista mielihyvää miesten katselusta, ja pidän todella harvoja miehiä puoleensavetävinä.

En tosin ole koskaan kokenut olleeni ihastunut naiseen, mutta jos koen kiihottunvani enemmän naisista kuin miehistä, niin onko se merkki lesboudesta? Voiko ongelmani kiinnostua miehistä johtua siitä että olenkin lesbo? Tämä on todella ahdistava ajatus, sillä en todellakaan haluaisi olla lesbo, vaan ns. Olen 13 vuotias tyttö.

Olen ollut ihastunut kahdesti poikaan Toisen kerran eskarissa ja muutaman kerran tyttöön. Vanhempieni kanssa munulla ei ole mitään ongelmaa, mutta pari kaveriani mukaan lukien se johon olen ihastunut ovat näyttäneet olevan vähemmän sujut homojen kanssa.

Tietenkään en näin nuorena voi olla varma, vai onko tämä vain vaihe. Olen miettinyt asiaa kovasti ja nyt minusta tuntuu etten halua olla hetero ja petyn jos kiinnostus tyttöjä kohtaan hälvenee.

Aina kun näen homoja, tulen iloiseksi ja mieleni muuttuu iloiseksi. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen. Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan.

Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen.

Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi. Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani.

Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä. Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille". Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa.

Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi. Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä. Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies. Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä? Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset.

Nainen on varattu, mies ei. Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi. Olen 25 vuotias nainen ja ollut parisuhteessa miehen kanssa kolme vuotta. Tunnen häntä kohtaan edelleen kovaa kipinää. Lapsuudessa kun leikimme muiden tyttöjen kanssa, olin aina mieshenkilö esim. D koska olin muka "vahvin" tai näin koin ainakin itse. Tunsin muutenkin itseni jollain lailla aina vähän "ronskiksi" "jätkäksi" tyttöjen seurassa, ja olen huomannut et se tunne on edelleenkin välillä Tykkään pukeutua naisellisesti ja muutenkin olen ihan heteron näköinen.

Tapasin hiljattain yhden naisen ja joku hänessä vetää minua puoleensa, en tiedä mikä mutta kiinnostaa kuitenkin. Ennemmin en ole tällaista tunnetta kokenut, että naisessa olisi jotain kiinnostavaa Minua pelottaa jotenkin omat ajatukseni, haluaisin saada selvyyden niihin.

Seksistä naisen kanssa en ole uskaltanut edes haaveilla koska se tuntuu jotenkin pelottavalta Rakastan seksiä mieheni kanssa ja se toimii hyvin. Laitoin tämän viestin sen jälkeen, kun näin unta että lesbo nainen kyseinen ihminen vaikuttaa pukeutumisensa perusteella lesbolta mutta on naimisissa miehen kanssa, enkä ole nähnyt häntä edes muutamaan vuoteen puristeli takapuoltani ja se tuntui minusta jollain aralla tapaa jännän hyvältä Haluaisin tietää olenko bi vai mikä vai onko normaalia olla kiinnostunut naisista ilman että haluaa seksiä naisen kanssa tai on lesbo tai bi.

Olen kokenut jo pari viikkoa ihastusta tyttöön, mutta myös samanaikaisesti poikaa. Haluaisin tietää, olenko lesbo vai hetero kun olen ihastunut molempii. Koen suurempaa ihastumista siihen tyttöön, enkä ole uskaltanut kertoa siitä kellekkään, koska minua pelottaa.

Hän on eka naispuolinenhenkilö, johon olen koskaan ihastunut ja siksi se vähän pelottaakin! Moi, olen vuotias, ja synnyin tyttönä. En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä.

Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana. Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi.

Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta.

En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa.

Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle. Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja , ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta. En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh".

Seksuaalisuudestanikaan en tiedä yhtään. Tällä hetkellä määrittelen itseni biseksuaaliksi, mutta en ole varma. Olen seurustellut kaksi kertaa, molemmat kerrat nonbinäärisen ihmisen kanssa, toisen kanssa olen vieläkin. En tiedä mistä sukupuolista pidän. Olen aika varma, että olen tuntenut vetoa sekä miehiin, naisiin, ja kaikkeen siltä väliltä ja ulkopuolelta, mutta en ole koskaan ihastunut.

Ainoa kerta oli, kun ala-asteella oli "todella cool" jos oli ihastus, ja jos kerrottiin salaisuuksina aina muille ihastuksensa. Minä vain sanoin jonkin satunnaisen luokkalaisen pojan nimen, sillä en halunnut vaikuttaa nololta, vaikka siinä ei mitään noloa olisi ollutkaan.

En tiedä yhtään, miten ihmiset ympärilläni reagoisivat, jos tulisin kaapista ulos muuna kuin cisheterona. Nettikaverini ja kumppanini hyväksyvät. Oikeille kavereilleni en ole puhunut todella pitkään aikaan koska olen ollut masennuksen ja ahdistuksen takia paljon pois koulusta emmekä juuri pidä yhteyttä sen ulkopuolella, mutta hekin varmaan hyväksyisivät.

Isäni on tosin sanonut, että hyväksyy minut millaisena ikinä olenkin, mutta minua silti pelottaa. Jos käy ilmi että olen trans, en tiedä yhtään miten he suhtautuisivat siihen. Mitä olen nähnyt, isääni ällöttää ja äitini ei ymmärrä. Toki olen monta kertaa sanonut isälleni asioita tyyliin "en halua olla tyttö" "olen poika" yms, eikä hän ole suuttunut niistä tai reagoinut valtavan negatiivisesti. Myös se pelottaa, että jos olen trans, en ole "tarpeeksi trans".

Minulla on hyviä päivinä, joina tykkään naamastani ja joskus ehkä vartalostanikin. Ja mitä jos käykin ilmi, että en ole trans sen jälkeen kun vihdoin pääsen pois kaapista kaikille, tai olen jo aloittanut testosteronin oton? Myös testosteronin sivuvaikutukset pelottavat. Hiuksia kuulemma saattaa lähteä todella paljon, tai ne saattavat lähteä kokonaan.

Hiukseni ovat olleet aina minulle todella tärkeät, ja ovat vieläkin. Uuden nimen valintakaan ei ole koskaan onnistunut, pysyvä muutos ahdistaa, ja muistakin syistä. En tiedä itsekään mitä ne ovat. Ajattelin kysyä vanhemmiltani mikä nimeni olisi jos olisin syntynyt poikana, mutta pelkään että he aavistaisivat jotain. Pelottaa myös miten muu maailma reagoisi.

Ihmisiä tapetaan joka päivä sen takia, ja heitä halveksitaan. Netissäkin näkee todella paljon vihaa erityisesti ei-cissukupuolisia kohtaan. Pelkään että käykin ilmi että olen jotain minkä he laskevat "special snowflakeksi", ja heti kun olen onnellinen omana itsenäni, päädyn naurunalaiseksi julkisilla sivuilla.

Morjes täällä kirjoittelee 14v Poika. Olen aina kokenut itseni heteroksi ja pitäny tytöistä tosi paljon. Nyt viikko sitten ihan tyhjästä mulle on tullu ajatus että olisin bi. En tiedä mikä mua vaivaa. Mua ällöttää ajatuski olla pojan kanssa muuta kuin vain kaveri. Joten onko tämä vain joku vaihe ja tyhmä ajatus millä vaivaan itseäni?

Sillä tämä ahdistaa minua tosi paljon ja en kokisi itseäni onnelliseksi olla bi seksuaali. Suhteeni seksuaalisuuteen alkaa jälleen hieman kriisiytyä. Olen vuotias nainen ja heteroromanttinen haluaisin parisuhteen , mutta olen viime vuosina miettinyt, olisiko aseksuaalisuus kuitenkin se kirjo, johon kuulun.

Ensimmäinen seurustelusuhteeni kesti neljä vuotta olin Teininä koin olevani seksuaalisempi, ja niinpä suhteen alussa kaikenlainen läheisyys tuntui ihan ookoolta. Kuitenkin pikkuhiljaa koin seksin vähemmän ja vähemmän kiinnostavaksi, ja aika pian se oli suoraan sanoen pakkopullaa, jota kyllä pystyin tekemään tuottaakseni toiselle iloa ja tyydytystä, mutta jossa omat tunteeni eivät kerta kaikkiaan olleet mukana.

Tämä tuli puheeksi poikaystäväni taholta jossain vaiheessa, sillä kyllähän sen huomaa, jos toinen ei täysillä ole mukana. En vain saanut tyydytystä, en edes kiihottunut.

Ainoa keino kiihottua on pitkään ollut tietynlaiset mielikuvat, joihin ei liity muita osallisia ja joita tuskin koskaan toteutan. Suhteesta vähitellen seksi karisi ja aikanaan suhde tuli päätökseen. Tämä tarina on tosi! Kaaleen video alastomia naisia pornoo videoita simpson anime seksivideot. Ilmaisia suomalaisia pornoelokuvia seuraa haetaan Treffit netissä striptease rovaniemi Koiran pano omat kuvat.

SexShop kaupasta löydät kaiken, mitä keksitkään aikuisten leikkeihin ja Jatkot, Holkit ja Potenssituet Penispumput ja muut pumput Peniksen. Erotiikka videoita tantrinen hieronta helsinki. Seksiseuraa sujuvasti Päiväkahvit kermalla tai ilman, Vain yli 18 vuotiaille!

Aloin taannoin seurustelemaan ihanan komean ja miehekkään miehen kanssa, yht arvaamatta mies pari viikkoa sitten kertoi olevansa bi ja haluavansa koittaa. Hyvä pimppi amatööri seksivideo Valgaan on Tallinnasta matkaa noin kilometriä, ja Iklaan vähän alta Halvin olutsalkku Alkossa sisältää 24 purkkia latvialaista. Okumoissa jarru mun mielestä paras, vanhoissa dööreissä parempi ehkä, mutta niitä ei uutena enää saa.

Pissa kakka leikit kovaa ilmaista pornoa Pissa Kakka Pillu levällään mistä nainen kiihottuu — Tänään vanhemmat naiset-kypsä hd raakaa poenoa turun pissa kakka leikit. Viitasen Piia on lauluntekijä Piia Viitasen luotsaama tummanpuhuvaa luomufolkkia soittava yhtye, joka on hurmaavalla otteellaan raivannut Viitaselle jalansijaa  Puuttuu: Arjan rinnat jasmin pono japanilainen seksi rehvit deitti tampere.

Pillu näkyy pimpi tyttöjen seksi pornoa imin mustaa munaa peppuun nyrkkinainti pornoa seksi tarinoita chat club joensuu seksi elokuva seksi videot naisille videot vartuneet suomenkielinen porno suomi pornoa ilmaiseksi. Nuoret · Mäm katti makuuhuaneest ja kuuma kanava seuran saamiSeksi, sex work pori s seuraa lpr. Itse asiassa ladyboyta on niin paljon, että joissakin yliopistoissa on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti ottaneet Thaimaassa. Eräskin isoisä oli tullut lastenlastensa kanssa yhdessä etsimään naisia.

Kuumaa kalua sexi deitti homoseksuaaliseen

Mitä minun pitäisi tehdä? Hän ei hyväksynyt vierasta auttajana sänkyymme. Mutta eihän minulla Ole koskaan ollut mitään kenenkään naisen kanssa, en tiedä mistä haaveilen vai haaveilenko edes? Äitini myös hyväksyisi seksuaalisuuteni. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. Pitkään ajattelin kieltäväni seksuaalisuuteni loppuelämäni ajaksi, mutta onneksi tajusin, että sille polulle lähteminen olisi luultavasti elämäni suurin virhe. Vaimolle mustaa miestä escort girls finland Ass and pussy hieronta seksi Varsinais-Suomi [Southwest Finland] Osta tämä paikka mainoksellesi.