Homoseksuaaliseen inka tuominen porno erotiikka tarinat

homoseksuaaliseen inka tuominen porno erotiikka tarinat

Onkin tärkeää tunnistaa omat tavat toimia sekä löytää uudenlaisia rakentavampia tapoja käsitellä negatiivisia tunteita ja vaikeita tilanteita. Liiallinen pelaaminen saattaa sekoittaa vuorokausirytmin ja heikentää hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä syrjäyttää ystävistä, harrastuksista ja koulunkäynnistä.

Se voi myös lisätä masennusriskiä. Pelaamisen liiallisuudelle ei voi määritellä tarkkaa aikarajaa. Aikaa keskeisempää on vaikeus hallita omaa pelaamistaan sekä pelaamiseen liittyvät haitat. Pelaamista voidaan pitää ongelmallisena, jos se vaikuttaa kielteisesti elämään, kuten ihmissuhteisiin, opiskeluun, terveyteen tai toimeentuloon. Kysymysten avulla kuka tahansa voi pohtia omaa pelaamistaan. Keskeistä on miettiä taustalla vaikuttavia syitä sekä niitä tekijöitä, jotka tekevät pelaamisen hallinnasta vaikeaa.

Hyvä apuväline omien pelitottumusten hahmottamiseen on pelipäiväkirjan pitäminen. Jos sinulle on herännyt huoli pelaamisestasi, kannattaa asiasta keskustella läheisen ihmisen tai ammattilaisen kanssa. Usein jo asian tiedostaminen ja itselle asetetut tavoitteet sekä ystävien ja läheisten tuki auttavat. Pelaamista ei yleensä ole välttämätöntä kokonaan lopettaa, vaan saada määrä sellaiseksi, ettei se haittaa muuta elämää.

Nuorten kohdalla oppilas- ja opiskelijahuolto sekä nuorisoasemat tarjoavat tukea tilanteissa, joissa pelaamisen hallinta omin avuin tai läheisten tukemana ei onnistu. Auttavia tahoja löytyy Mistä apua? Etenkin paljon pelaavan kannattaa muistaa, että pelisuoritus heikkenee, jos pelaaja ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan ja palautumisestaan.

Huolehdithan, että pelaaminen pysyy kohtuullisena ja elämässä on muutakin. Riittävät tauot, pelipisteen oikeanlainen ergonomia ja valaistus, kehonhuolto esim. Gaming Addiction and Internet Gaming Disorder. The Video Game Debate: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Entä mikä niissä koukuttaa? Milloin on syytä huoleen? Omaa pelaamistaan voi pohtia esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Pelaatko toistuvasti pidempään kuin aluksi suunnittelit?

Oletko ollut poissa töistä tai koulusta pelaamisen takia? Hallitseeko pelaaminen jatkuvasti ajatuksiasi myös silloin, kun et pelaa? En tiedä kertooko tämä muodin muutoksesta vai onko ollut ihan sattumaa. Mitään rumaa, epähygieenistä tai hankalaahan karvoissa ei an sich ole.

Olemme nykyisin vain omaksuneet tällaisen ajatuksen. Ihan yhtä lailla voisimme ajatella, että esimerkiksi kainalokarvat ovat viehättävät ja seksikkäät, ja että ajeltu kainalo näyttää rumalta ja epänaiselliselta.

Mun mielestä tässä muodissa suurin ongelma on juuri tuo normittavuus. Että karvallisuutta pitää jotenkin perustella, ja karvoja pitäisi hävetä. Sehän nyt on ihan järjetöntä. Pidän outona myös ajatusta, että miehellä olisi ongelmia naisten karvojen kanssa lähikontaktissa, luulisi, että luonnonvalinta olisi sellaiset tapaukset jo karsinut: Sama ilmiö havaittavissa muuten Saksassa ainakin Cityn Walter de Campin mukaan: P - karvat ovat tekemässä paluuta ja nimenomaan alle kolmekymppisten keskuudessa.

Ja toki mitä enemmän julkkikset sitä mainostavat, sitä enemmän siitä tulee "hyväksyttävää" - kauneusihanteita ja trendejä kun Hollywoodista baittaamme, halusimme tai emme.

Ja nimenomaan - juuri tuota vieroksun, että pitäisi jotenkin perustella omaa valintaansa! Tai tulla lokeroiduksi sen perusteella. Sinänsä karua, ja varmasti pornolla on tässä osansa.

Mutta vastaavasti taas tunnen myös miehiä, jotka vannovat puskan perään. Varmaan samalla tapaa yksilöllistä kuin meille naisillekin valita että trimmaammeko vai emme Ja siis - itsehän sheivaan, koska preferoin sitä.

En sheivailisi, ellen haluaisi, so. Jenkeissähän käsittääkseni käsivarsikarvatkaan eivät enää ole 'normi' vai ovatko taas? Jos haluaisin miehen luolamiehenvaistoon feromoneillani vedota, en sitten varmaankaan myöskään käyttäisi deodorantteja, parfyymeja, suihkusaippuaa, shampoota tai tuoksuvia kosteusvoiteitakaan Hikoilen melko helposti, joten pelkkä ajatuskin puistattaa jo itseänikin.

D En myöskään hirveästi diggaa miehistä, jotka eivät aja naamaansa tai käytä deodoranttia Mä olen ollut niin pitkään suhteessa ja puhun miespuolisten kavereitteni kanssa oikeastaan pelkästään treenaamisesta, hevistä ja taiteen olemuksesta, joten mulla ei ole hajuakaan siitä, mitä miehet yleensä karvoista ajattelee eikä kiinnostakaan, muuten kuin tällaisen keskustelun osana.

Mutta viittasin tuossa siis siihen, että jos naisessa kasvavat karvat olisivat olleet miehille kynnyskysymys, niin eiköhän niiden kyseisten miesten suku olisi hiipunut suht pian: P Se perustelu, että karvoista olisi hirveästi haittaa seksuaalisessa kanssakäymisessä ei siksi vaan toimi.

Mieltymyserot ovat sitten eri juttu. Nykyäänkin varmasti löytyy sekä karvattomuudesta että karvoista diggailevia, sekä niitä joille asia on yhdentekevä. Ihan samalla tavalla kuin muodin heilahteluista riippumatta osa miehistä pitää laihoista naisista, osa normaalipainoisista ja osa pyöreistä.

Varmaan vielä se oikein laihoista pitävien osuus on aika pieni, vaikka se muoto on jatkuvasti eniten esillä. Ja vaikka peppu on naisilla se ykkösmuokkauskohde, eivät tissimiehet ole minnekään kadonneet. Mä ajoin käsivarsistani karvat joskus nuorena ihan säännöllisesti, kun en vaan tykännyt niistä. Enkä todellakaan saanut yhtään mistään mallia siihen.

Paitsi ehkä jostain muotilehdestä, jos niissä ei näkynyt käsissä karvoja, en osaa sanoa? Mutta ei se ainakaan mikään yleinen muoti ollut, päinvastoin sitä ihmeteltiin kovasti, "nehän kasvaa paljon paksumpina takaisin" ym. Mjoo, feromonithan ei siis haise. Ehkä tuoksuvien tuotteiden tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan feromoneja, eikä peittämään niitä.

Muistaakseni joskus on tutkittu, että ne hajusteet, mihin ihminen mieltyy, ovat sellaisia, jotka vahvistavat hänen ominaishajuaan, en sitten tiedä. Että se vastakkaista sukupuolta houkuttelevan "tuoksun" levittäminen, mitä karvojen pitäisi tehdä, ei ole ihan sama kuin pahalta haiseminen: D On myös väitetty, että iso osa miehistä pitäisi pitkistä hiuksista siksi, että pitkät hiukset pystyvät levittämään feromoneja tehokkaammin kuin lyhyet, ja siksi niitä pidettäisiin viehättävimpinä Itse kyllä ajan kainalot nimenomaan siksi, että kyllä mun mielestä haisee kahta kauheammalle.

Ehkä pitäisi kysyä mieheltä, että olenko jotenkin mystisesti enemmän hot, jos en aja: En ole koskaan ymmärtänyt tätä varsinkin keskustelupalstoilla jatkuvasti pyörivää keskustelua "luonnollinen vs. Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi kenenkään muun karvat? Miksi ketään kiinnostaa toisen ihmisen karvoitus?

Mä ainakin haluan saada tehdä, tai olla tekemättä karvoilleni ihan mitä lystään, ilman että kenelläkään on siihen mielipidettä. No jos on kiinnostunut kulttuurisista ilmiöistä, niin on kiinnostunut myös tällaisista aiheista. On tämä musta mielenkiintoinen ilmiö niin kulttuurihistoriallisesti kuin sosiologisestikin. Kuten myös se, että mitä yhteiskunnasta ja ihmisistä kertoo se, että näitä kysymyksiä keskustelupalstoilla ruoditaan.

Että vaikka mua ei kiinnosta sun karvanpoistopolitiikka, on se kuitenkin kirjaimellisesti poliittista ilmiötasolla, ja sitä kautta kiinnostavaa. Ja aika usein nais ruumista koskevat kysymykset ovat feministisiä kysymyksiä, sattuneesta syystä: Hyvät kanssabloggaajat ja -kommentoijat, en minä  teistä puhunut.

Vaan niistä vauvapalstalle kirjoittelevista naisista, joille on hengen asia minkälainen karvoitus muilla naisilla on.

Niille, joille sillä oikeasti tuntuu olevan merkitystä - niinkin paljon että siitä "vääränlaisesta" karvoituksesta pitää ruveta haukkumaan ja osoittelemaan sormella. Niille, joiden mielestä oma tapa on ainoa oikea, ja muunlailla toimivat ovat automaattisesti likaisia, saastaisia, täynnä tulehduksia, ärtynyttä ihoa ja epäonnistunutta seksielämää.

Kiinnostuneisuus kulttuurisista ilmiöistä on mielestäni täysin eri asia, kun olla konkreettisesti kiinnostunut naapurin karvoista. Kuten kirjoitin, eivät ne  karvat  liity mitenkään feminismiin. Itse ilmiö liittyy, ne karvat vain ovat. Tai no, vähän kurissa pidetty karvakasa, mutta ihan rehellisesti karvainen alakerrasta. Sheivaan sääret, bikinirajan ja kainalot. Sääret sheivaan luultavasti yleisen ilmapiirin vuoksi, kainalot sekä ilmapiirin vuoksi että deodorantin käytön helpottamiseksi.

Alakerralle olen uhrannut eniten ajatusta ja se onkin kehittynyt luonnontilasta teini-iässä vauhtiviivaan, hetkelliseen posliiniin ja vauhtiviivan kautta nykyiseen hämäävän luonnollisen näköiseen olotilaansa. Kahdenkympin ja kolmenkympin puolivälissä iällisesti nyt. Poika oli kova katsomaan pornoa ja kinusi posliinia. Itse hiihtelin ihan luomuna tuota ennen. Sääret ja kainalot vain ajelin.

Ikinä en itse tykännyt olla karvaton tai edes vähässä karvassa, kutitti, pisteli ja hankasi ikävästi seksin aikana. Sitten hieman aikuistuin ja tulin siihen tulokseen, että en toisten takia rupea ajelemaan ja päädyin nykyiseen "kampaukseeni". Iho pysyy parempana, kun ei hankaudu tai ärry ajelemisesta tai muistakaan aktiviteeteista. Vain kahdelle seksikumppanille tätä on esitelty, eikä kumpikaan ole valittanut. Itse en ole koskaan nähnyt karvatonta miestä "livenä".

En muistaakseni sekasaunassa en tosin kyllä kovin tarkasti ole skannaillut , enkä vällyjen välissä. Mieheni haluan siis mahdollisimman karvaisena naamasta ja muualtakin. Ei millekään alkukantaiselle apinatasolle kuitenkaan, mutta jotenkin tykkään sellaisista karvaturreista silti enemmän.

Ajatuksellisesti yhdyn täysin Fitness Führerin kirjoituksiin oli hyvää luettavaa, kiitos! Kukin tehköön karvoillaan mitä haluaa. Kulttuurillisesti ilmiö on minustakin erittäin mielenkiintoinen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki karvat on naisella ok, jos olet sellainen villi luonnonlapsi.

Eikä se ole heillä näyttänyt ollenkaan pahalta ainakaan minun silmääni. Eivät edes ne kainalokarvat. Tuossa taannoin olin uuden tuttavuuden kanssa lämmittelypuuhissa.

Hän näkee karvani en sheivaa alapäätä ja antaa suuseksiä. Noustessaan takaisin jutteluetäisyydelle hän kommentoi: Olin ihan että mitä helvettiä? Petihommat päättyi siihen ja äijä vielä ihmetteli, että mikä meni vikaan. No, ihan vaan vinkkinä, että naiset ei oikein tykkää kun niiden karvaisuutta kommentoidaan halveeraavaan sävyyn esileikin aikana.

Ja vaikka olen aikaisemmin ollut karvaisena tyytyväinen olotilaani, niin ensi kertaa olen alkanut miettiä, että kelpaakohan tällainen tuhero enää kellekään olen eronnut jokin aika sitten pitkästä suhteesta, joten oma markkina-arvo on hieman arvoitus.

Olenko oikeasti jotenkin likainen, epämiellyttävä, haiseva? Ja kaikki tämä tämä vain yhden pällipään vuoksi. Sen verran epämiellyttävällä tavalla tietoiseksi ja epävarmaksi minut pimperostani teki kuitenkin, että en ole sen jälkeen uskaltautunut seksiin: Tuo on kyllä ihan kamala tapa tuoda asia esille! Olen joskus itse nätisti vinkannut mieltymyksistäni paljaisiin kuuliin tyyliin "musta olisi kiva useamminkin huomioida sun kiveksiä, mutta olisi helpompi jos vähän parturoisit sieltä ensin".

Ja siis en tosiaankaan ensimmäisillä kerroilla, enkä ns. Ja siltikin se on ollut miehen oma valinta, ei ne karvat mikään deal-braker ole, vaan preferenssi.

Onpa joskus tullut "sissijuustojakin" vastaan. Eipä ole niistäkään erikseen alettu huomauttelemaan, vaikkakin fellaatio on kyllä jäänyt erittäin lyhyeksi. Tai olen ehdottanut yhdessä pesulla käyntiä. Ja siis - itsestäänselväähän esimerkissäsi on se, että mies oli juntti. Ja sinun "tuherosi" kelpaa kyllä varmasti myös sellaisenaan. Tuosta "omasta likaisuudesta" on niiiiin helppo alkaa angstaamaan omat angstaukseni voit lukea täältä , useimmiten se on kuitenkin ihan turhaa.

Ihmettelen miten ketään jaksaa kiinnostaa jonkun muun kuin oma alapää tai oman seksikamun alapää millään lailla? Sillä ei ole mitään merkitystä mihinkään asiaan. Aiheeseen muuten kantaa ottamatta: Täällä sellaisen saa alakertaan 25 eurolla brassi enemmän tietty ja se tarvii ottaa vaan kerran kuukaudessa.

Peleistä haetaan viihdettä, jännitystä ja uusia haasteita ja niissä voi luontevasti testata omia rajoja, leikitellä erilaisilla rooleilla sekä saada uudenlaisia kokemuksia. Sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen on keskeinen tekijä pelikokemuksessa, nykyisissä peleissä sosiaalisuus on yhä suuremmassa roolissa. Pelaamiseen liittyvät yhteisöt voivat olla pelaajalle yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä kuin mitkä tahansa muutkin yhteisöt.

Jotta peli olisi kiinnostava, täytyy sen temmata mukaansa ja pitää pelaajaa otteessaan. Pelaamisen kannalta positiiviset asiat, kuten haastavuus, näyttävyys, kiinnostavat tarinat ja vuorovaikutteisuus ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekevät pelistä koukuttavan.

Ongelmien kehittymisen kannalta pelin ominaisuuksien sijaan keskeisempää on pelaajan taustalla vaikuttavat yksilölliset riskitekijät. Ongelmallisen pelaamisen riskiä lisäävät esimerkiksi huono itsetunto, heikot sosiaaliset taidot, keskittymisen häiriöt sekä erilaiset mielenterveyden ongelmat, erityisesti masennusta. Pelin ja pelaajan ominaisuuksien lisäksi mahdollisen peliongelman kehittymiseen vaikuttavat tilanne ja ympäristö.

Jos pelaajalla ei ole muuta pelaamisen kanssa kilpailevaa tekemistä, voi pelaamisesta tulla ensisijainen tapa toimia ja käyttää aikaa. Kaverisuhteilla sekä pelissä että sen ulkopuolella on vaikutusta pelaamisen määrään.

Ystävien puute voi olla yksi syy pelaamisen aloittamiseen ja sen jatkamiseen. Pelin kautta saadut kaverit voivat olla niin tärkeitä, että se vaikeuttaa pelistä irrottautumista.

Pelien maailma voi tarjota paikan paeta huolia tai yksinäisyyttä. Pakopelaaminen lisää selvästi riskiä ongelmalliselle pelaamiselle. Onkin tärkeää tunnistaa omat tavat toimia sekä löytää uudenlaisia rakentavampia tapoja käsitellä negatiivisia tunteita ja vaikeita tilanteita.

Liiallinen pelaaminen saattaa sekoittaa vuorokausirytmin ja heikentää hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä syrjäyttää ystävistä, harrastuksista ja koulunkäynnistä. Se voi myös lisätä masennusriskiä. Pelaamisen liiallisuudelle ei voi määritellä tarkkaa aikarajaa. Aikaa keskeisempää on vaikeus hallita omaa pelaamistaan sekä pelaamiseen liittyvät haitat. Pelaamista voidaan pitää ongelmallisena, jos se vaikuttaa kielteisesti elämään, kuten ihmissuhteisiin, opiskeluun, terveyteen tai toimeentuloon.

Kysymysten avulla kuka tahansa voi pohtia omaa pelaamistaan. Keskeistä on miettiä taustalla vaikuttavia syitä sekä niitä tekijöitä, jotka tekevät pelaamisen hallinnasta vaikeaa.

Hyvä apuväline omien pelitottumusten hahmottamiseen on pelipäiväkirjan pitäminen. Jos sinulle on herännyt huoli pelaamisestasi, kannattaa asiasta keskustella läheisen ihmisen tai ammattilaisen kanssa.

Usein jo asian tiedostaminen ja itselle asetetut tavoitteet sekä ystävien ja läheisten tuki auttavat. Pelaamista ei yleensä ole välttämätöntä kokonaan lopettaa, vaan saada määrä sellaiseksi, ettei se haittaa muuta elämää. Ja haluttaisiinko me oikeasti että Movember kestäisi koko vuoden? Ron Jeremy saattaisi olla mielissään, mutta kuka niitä kalapuikkoja jaksaisi ympärivuotisesti katsella?

Käsittääkseni Diaz ei ollut vahauksia ja sheivausta vastaan vaan tätä nykymuotia, että pysyvästi poistetaan karvat iloalueelta ja siinä olen samaa mieltä Cameronin kanssa. Pysyvästi karvojen poistaminen ainakin omalla kohdalla tuntuisi liian, no pysyvältä.

Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulee vastaan ja esimerkiksi vulvodynian hoidossa, joillain naisilla karvojen tuoma ilmavuus itse römpsän ja vaatteen välille auttaa lievittämään kipuja. Joten jos syystä tai toisesta itselle iskisi tuo kamala oireyhtymä niin haluaisin kyllä, että karvoitukseni on valmiina kasvamaan panssariksi.

Onhan se vähän häiritsevä ajatus, että karvattomuusmuoti tosiaan on peräisin pornosta, mutta ei kai nykyajan feministi tuomitse kenenkään ajelua tai ajelemattomuutta. En tiedä, kenen mielestä karvojen määrä muka määrittelee feminismin asteen.

Ehkä joidenkin luvun naisliikkeen tyyppien? Suosittelen omaksumaan modernin feminismikäsityksen. Sen mukaan naiset saavat askarrella joulukransseja, katsoa jääkiekkoa, kasvattaa tai ajella karvoja tai tehdä mitä vaan lystäävät - ja niin saavat miehetkin. Olen tosiaan tuohon ajattelutapaan törmännyt aika useasti juuri viime aikoina, siksi älähdinkin. Eli kyllä tuo ajattelumalli on vieläkin vallalla ainakin tietyissä piireissä. Mutta onneksi on modernimpiakin suuntauksia kuten viimeisestäkin linkistä tuossa postauksessani käy ilmi.

Itse en ajele karvojani vain miehen iloksi, vaan tunnen oloni inhottavaksi karvaisena. Jopa viimisillään raskaana ajelin alapääni sileäksi, vaikka ison vatsan takia hiukan pelottikin tuleeko karvat lähtemään vai saanko aikaiseksi vain haavoja.

Ilmotin silloin jopa miehelle, että hän saa ajella minut paljaaksi jos itse en yletä. Kyllä varmaan feminismissä "yleisesti ajatellaan", jos nyt tällaista ilmaisua voi ylipäätään käyttää, että jokainen saa tehdä karvoilleen mitä haluaa. Mutta toisaalta siinä on se näkökohta, että mitä enemmän karvattomuutta näkyy, sitä enemmän se luonnollistuu ja muuttuu normiksi, ja sen vastustaminen taas olisi feministinen teko. Naisen karvattomuus ripsistä alaspäin on aika ikävä normi mm.

Tällä tavalla ajateltuna karvanpoisto vertautuu kauneusleikkauksiin, jotka ovat nekin "luonnottomia", hankalia ja vaarallisia ja tuottavat hirveästi rahaa joillekin, koska jotkut tuntevat, että eivät kelpaa sellaisina kuin ovat kärjistys. Eroa esimerkiksi meikkaamiseen on: Meikkaaminen on myöskin luonnonvalintaa tukevaa toimintaa: Nykymuoti on pitkälti peräisin pornosta, mutta kyllä karvoja poistettiin jo antiikin aikaan.

Uskon myös, että jos ihmiselle antaa partaterän ja luppoaikaa, jossain vaiheessa hän alkaa muotoilla sillä karvojaan, oli mitään malleja olemassa tai ei. Me nyt vain olemme lajina sellainen, joka tykkää viritellä ulkonäköään jo ihan huvinkin vuoksi. Toivon mukaan karvoja ajellaan pääasiassa huvikseen eikä siksi, että niin olisi pakko tehdä. Itse olen miettinyt, että meneeköhän tämä karvattomuusmuoti taas jossain vaiheessa ohi antiikinkin jälkeen ei olla koko aikaa oltu ajelemassa , vai pitääkö karvanpoistoteollisuus tämän jatkuvasti voimissaan?

Ja jos menee, niin voiko se koskea naisia? Eihän tästä ole kauaakaan, kun partainen mies oli aivan totaalisen ällö, eikä sellaisesta kiinnostunut kuin pieni ja vähän omituinen osa naisista. Nykyään enemmistö naisista taas tuntuu pitävän partasuita erittäinkin kuumina, kun partaisuus on jälleen muodissa. Voivatko puska tai kainalokarvat myös palata edustamaan seksikkyyttä? Käyn aika usein Ruotsissa uimassa, ja olen siellä huomannut, että nuorilla naisilla on nykyisin enemmän karvoja mitä suomalaisissa uimahalleissa näkee.

En tiedä kertooko tämä muodin muutoksesta vai onko ollut ihan sattumaa. Mitään rumaa, epähygieenistä tai hankalaahan karvoissa ei an sich ole. Olemme nykyisin vain omaksuneet tällaisen ajatuksen.

Ihan yhtä lailla voisimme ajatella, että esimerkiksi kainalokarvat ovat viehättävät ja seksikkäät, ja että ajeltu kainalo näyttää rumalta ja epänaiselliselta. Mun mielestä tässä muodissa suurin ongelma on juuri tuo normittavuus. Että karvallisuutta pitää jotenkin perustella, ja karvoja pitäisi hävetä. Sehän nyt on ihan järjetöntä. Pidän outona myös ajatusta, että miehellä olisi ongelmia naisten karvojen kanssa lähikontaktissa, luulisi, että luonnonvalinta olisi sellaiset tapaukset jo karsinut: Sama ilmiö havaittavissa muuten Saksassa ainakin Cityn Walter de Campin mukaan: P - karvat ovat tekemässä paluuta ja nimenomaan alle kolmekymppisten keskuudessa.

Ja toki mitä enemmän julkkikset sitä mainostavat, sitä enemmän siitä tulee "hyväksyttävää" - kauneusihanteita ja trendejä kun Hollywoodista baittaamme, halusimme tai emme. Ja nimenomaan - juuri tuota vieroksun, että pitäisi jotenkin perustella omaa valintaansa!

Tai tulla lokeroiduksi sen perusteella. Sinänsä karua, ja varmasti pornolla on tässä osansa. Mutta vastaavasti taas tunnen myös miehiä, jotka vannovat puskan perään. Varmaan samalla tapaa yksilöllistä kuin meille naisillekin valita että trimmaammeko vai emme Ja siis - itsehän sheivaan, koska preferoin sitä. En sheivailisi, ellen haluaisi, so. Jenkeissähän käsittääkseni käsivarsikarvatkaan eivät enää ole 'normi' vai ovatko taas?

Jos haluaisin miehen luolamiehenvaistoon feromoneillani vedota, en sitten varmaankaan myöskään käyttäisi deodorantteja, parfyymeja, suihkusaippuaa, shampoota tai tuoksuvia kosteusvoiteitakaan Hikoilen melko helposti, joten pelkkä ajatuskin puistattaa jo itseänikin. D En myöskään hirveästi diggaa miehistä, jotka eivät aja naamaansa tai käytä deodoranttia Mä olen ollut niin pitkään suhteessa ja puhun miespuolisten kavereitteni kanssa oikeastaan pelkästään treenaamisesta, hevistä ja taiteen olemuksesta, joten mulla ei ole hajuakaan siitä, mitä miehet yleensä karvoista ajattelee eikä kiinnostakaan, muuten kuin tällaisen keskustelun osana.

Mutta viittasin tuossa siis siihen, että jos naisessa kasvavat karvat olisivat olleet miehille kynnyskysymys, niin eiköhän niiden kyseisten miesten suku olisi hiipunut suht pian: P Se perustelu, että karvoista olisi hirveästi haittaa seksuaalisessa kanssakäymisessä ei siksi vaan toimi.

Mieltymyserot ovat sitten eri juttu. Nykyäänkin varmasti löytyy sekä karvattomuudesta että karvoista diggailevia, sekä niitä joille asia on yhdentekevä. Ihan samalla tavalla kuin muodin heilahteluista riippumatta osa miehistä pitää laihoista naisista, osa normaalipainoisista ja osa pyöreistä. Varmaan vielä se oikein laihoista pitävien osuus on aika pieni, vaikka se muoto on jatkuvasti eniten esillä. Ja vaikka peppu on naisilla se ykkösmuokkauskohde, eivät tissimiehet ole minnekään kadonneet.

Mä ajoin käsivarsistani karvat joskus nuorena ihan säännöllisesti, kun en vaan tykännyt niistä. Enkä todellakaan saanut yhtään mistään mallia siihen. Paitsi ehkä jostain muotilehdestä, jos niissä ei näkynyt käsissä karvoja, en osaa sanoa? Mutta ei se ainakaan mikään yleinen muoti ollut, päinvastoin sitä ihmeteltiin kovasti, "nehän kasvaa paljon paksumpina takaisin" ym. Mjoo, feromonithan ei siis haise. Ehkä tuoksuvien tuotteiden tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan feromoneja, eikä peittämään niitä.

Muistaakseni joskus on tutkittu, että ne hajusteet, mihin ihminen mieltyy, ovat sellaisia, jotka vahvistavat hänen ominaishajuaan, en sitten tiedä. Että se vastakkaista sukupuolta houkuttelevan "tuoksun" levittäminen, mitä karvojen pitäisi tehdä, ei ole ihan sama kuin pahalta haiseminen: D On myös väitetty, että iso osa miehistä pitäisi pitkistä hiuksista siksi, että pitkät hiukset pystyvät levittämään feromoneja tehokkaammin kuin lyhyet, ja siksi niitä pidettäisiin viehättävimpinä Itse kyllä ajan kainalot nimenomaan siksi, että kyllä mun mielestä haisee kahta kauheammalle.

Ehkä pitäisi kysyä mieheltä, että olenko jotenkin mystisesti enemmän hot, jos en aja: En ole koskaan ymmärtänyt tätä varsinkin keskustelupalstoilla jatkuvasti pyörivää keskustelua "luonnollinen vs. Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi kenenkään muun karvat? Miksi ketään kiinnostaa toisen ihmisen karvoitus? Mä ainakin haluan saada tehdä, tai olla tekemättä karvoilleni ihan mitä lystään, ilman että kenelläkään on siihen mielipidettä.

No jos on kiinnostunut kulttuurisista ilmiöistä, niin on kiinnostunut myös tällaisista aiheista. On tämä musta mielenkiintoinen ilmiö niin kulttuurihistoriallisesti kuin sosiologisestikin. Kuten myös se, että mitä yhteiskunnasta ja ihmisistä kertoo se, että näitä kysymyksiä keskustelupalstoilla ruoditaan. Että vaikka mua ei kiinnosta sun karvanpoistopolitiikka, on se kuitenkin kirjaimellisesti poliittista ilmiötasolla, ja sitä kautta kiinnostavaa. Ja aika usein nais ruumista koskevat kysymykset ovat feministisiä kysymyksiä, sattuneesta syystä: Hyvät kanssabloggaajat ja -kommentoijat, en minä  teistä puhunut.

Vaan niistä vauvapalstalle kirjoittelevista naisista, joille on hengen asia minkälainen karvoitus muilla naisilla on. Niille, joille sillä oikeasti tuntuu olevan merkitystä - niinkin paljon että siitä "vääränlaisesta" karvoituksesta pitää ruveta haukkumaan ja osoittelemaan sormella.

Niille, joiden mielestä oma tapa on ainoa oikea, ja muunlailla toimivat ovat automaattisesti likaisia, saastaisia, täynnä tulehduksia, ärtynyttä ihoa ja epäonnistunutta seksielämää. Kiinnostuneisuus kulttuurisista ilmiöistä on mielestäni täysin eri asia, kun olla konkreettisesti kiinnostunut naapurin karvoista.

Kuten kirjoitin, eivät ne  karvat  liity mitenkään feminismiin. Itse ilmiö liittyy, ne karvat vain ovat. Tai no, vähän kurissa pidetty karvakasa, mutta ihan rehellisesti karvainen alakerrasta. Sheivaan sääret, bikinirajan ja kainalot. Sääret sheivaan luultavasti yleisen ilmapiirin vuoksi, kainalot sekä ilmapiirin vuoksi että deodorantin käytön helpottamiseksi. Alakerralle olen uhrannut eniten ajatusta ja se onkin kehittynyt luonnontilasta teini-iässä vauhtiviivaan, hetkelliseen posliiniin ja vauhtiviivan kautta nykyiseen hämäävän luonnollisen näköiseen olotilaansa.

Kahdenkympin ja kolmenkympin puolivälissä iällisesti nyt. Poika oli kova katsomaan pornoa ja kinusi posliinia. Itse hiihtelin ihan luomuna tuota ennen. Sääret ja kainalot vain ajelin. Ikinä en itse tykännyt olla karvaton tai edes vähässä karvassa, kutitti, pisteli ja hankasi ikävästi seksin aikana. Sitten hieman aikuistuin ja tulin siihen tulokseen, että en toisten takia rupea ajelemaan ja päädyin nykyiseen "kampaukseeni". Iho pysyy parempana, kun ei hankaudu tai ärry ajelemisesta tai muistakaan aktiviteeteista.

Vain kahdelle seksikumppanille tätä on esitelty, eikä kumpikaan ole valittanut. Itse en ole koskaan nähnyt karvatonta miestä "livenä".

FREEHD PORN SEKSITREFFIT HOMOSEKSUAALISEEN LAPPEENRANTA

Homoseksuaaliseen inka tuominen porno erotiikka tarinat

Jos pelaajalla ei ole muuta pelaamisen kanssa kilpailevaa tekemistä, voi pelaamisesta tulla ensisijainen tapa toimia ja käyttää aikaa. Kaverisuhteilla sekä pelissä että sen ulkopuolella on vaikutusta pelaamisen määrään. Ystävien puute voi olla yksi syy pelaamisen aloittamiseen ja sen jatkamiseen.

Pelin kautta saadut kaverit voivat olla niin tärkeitä, että se vaikeuttaa pelistä irrottautumista. Pelien maailma voi tarjota paikan paeta huolia tai yksinäisyyttä. Pakopelaaminen lisää selvästi riskiä ongelmalliselle pelaamiselle. Onkin tärkeää tunnistaa omat tavat toimia sekä löytää uudenlaisia rakentavampia tapoja käsitellä negatiivisia tunteita ja vaikeita tilanteita. Liiallinen pelaaminen saattaa sekoittaa vuorokausirytmin ja heikentää hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä syrjäyttää ystävistä, harrastuksista ja koulunkäynnistä.

Se voi myös lisätä masennusriskiä. Pelaamisen liiallisuudelle ei voi määritellä tarkkaa aikarajaa. Aikaa keskeisempää on vaikeus hallita omaa pelaamistaan sekä pelaamiseen liittyvät haitat. Pelaamista voidaan pitää ongelmallisena, jos se vaikuttaa kielteisesti elämään, kuten ihmissuhteisiin, opiskeluun, terveyteen tai toimeentuloon.

Kysymysten avulla kuka tahansa voi pohtia omaa pelaamistaan. Keskeistä on miettiä taustalla vaikuttavia syitä sekä niitä tekijöitä, jotka tekevät pelaamisen hallinnasta vaikeaa. Hyvä apuväline omien pelitottumusten hahmottamiseen on pelipäiväkirjan pitäminen. Jos sinulle on herännyt huoli pelaamisestasi, kannattaa asiasta keskustella läheisen ihmisen tai ammattilaisen kanssa.

Usein jo asian tiedostaminen ja itselle asetetut tavoitteet sekä ystävien ja läheisten tuki auttavat. Pelaamista ei yleensä ole välttämätöntä kokonaan lopettaa, vaan saada määrä sellaiseksi, ettei se haittaa muuta elämää. Nuorten kohdalla oppilas- ja opiskelijahuolto sekä nuorisoasemat tarjoavat tukea tilanteissa, joissa pelaamisen hallinta omin avuin tai läheisten tukemana ei onnistu.

Auttavia tahoja löytyy Mistä apua? Etenkin paljon pelaavan kannattaa muistaa, että pelisuoritus heikkenee, jos pelaaja ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan ja palautumisestaan. Huolehdithan, että pelaaminen pysyy kohtuullisena ja elämässä on muutakin.

Riittävät tauot, pelipisteen oikeanlainen ergonomia ja valaistus, kehonhuolto esim. Gaming Addiction and Internet Gaming Disorder. The Video Game Debate: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Jenkeissähän käsittääkseni käsivarsikarvatkaan eivät enää ole 'normi' vai ovatko taas? Jos haluaisin miehen luolamiehenvaistoon feromoneillani vedota, en sitten varmaankaan myöskään käyttäisi deodorantteja, parfyymeja, suihkusaippuaa, shampoota tai tuoksuvia kosteusvoiteitakaan Hikoilen melko helposti, joten pelkkä ajatuskin puistattaa jo itseänikin.

D En myöskään hirveästi diggaa miehistä, jotka eivät aja naamaansa tai käytä deodoranttia Mä olen ollut niin pitkään suhteessa ja puhun miespuolisten kavereitteni kanssa oikeastaan pelkästään treenaamisesta, hevistä ja taiteen olemuksesta, joten mulla ei ole hajuakaan siitä, mitä miehet yleensä karvoista ajattelee eikä kiinnostakaan, muuten kuin tällaisen keskustelun osana.

Mutta viittasin tuossa siis siihen, että jos naisessa kasvavat karvat olisivat olleet miehille kynnyskysymys, niin eiköhän niiden kyseisten miesten suku olisi hiipunut suht pian: P Se perustelu, että karvoista olisi hirveästi haittaa seksuaalisessa kanssakäymisessä ei siksi vaan toimi.

Mieltymyserot ovat sitten eri juttu. Nykyäänkin varmasti löytyy sekä karvattomuudesta että karvoista diggailevia, sekä niitä joille asia on yhdentekevä. Ihan samalla tavalla kuin muodin heilahteluista riippumatta osa miehistä pitää laihoista naisista, osa normaalipainoisista ja osa pyöreistä. Varmaan vielä se oikein laihoista pitävien osuus on aika pieni, vaikka se muoto on jatkuvasti eniten esillä.

Ja vaikka peppu on naisilla se ykkösmuokkauskohde, eivät tissimiehet ole minnekään kadonneet. Mä ajoin käsivarsistani karvat joskus nuorena ihan säännöllisesti, kun en vaan tykännyt niistä. Enkä todellakaan saanut yhtään mistään mallia siihen. Paitsi ehkä jostain muotilehdestä, jos niissä ei näkynyt käsissä karvoja, en osaa sanoa?

Mutta ei se ainakaan mikään yleinen muoti ollut, päinvastoin sitä ihmeteltiin kovasti, "nehän kasvaa paljon paksumpina takaisin" ym. Mjoo, feromonithan ei siis haise.

Ehkä tuoksuvien tuotteiden tarkoitus on pyrkiä vahvistamaan feromoneja, eikä peittämään niitä. Muistaakseni joskus on tutkittu, että ne hajusteet, mihin ihminen mieltyy, ovat sellaisia, jotka vahvistavat hänen ominaishajuaan, en sitten tiedä. Että se vastakkaista sukupuolta houkuttelevan "tuoksun" levittäminen, mitä karvojen pitäisi tehdä, ei ole ihan sama kuin pahalta haiseminen: D On myös väitetty, että iso osa miehistä pitäisi pitkistä hiuksista siksi, että pitkät hiukset pystyvät levittämään feromoneja tehokkaammin kuin lyhyet, ja siksi niitä pidettäisiin viehättävimpinä Itse kyllä ajan kainalot nimenomaan siksi, että kyllä mun mielestä haisee kahta kauheammalle.

Ehkä pitäisi kysyä mieheltä, että olenko jotenkin mystisesti enemmän hot, jos en aja: En ole koskaan ymmärtänyt tätä varsinkin keskustelupalstoilla jatkuvasti pyörivää keskustelua "luonnollinen vs.

Miksi ihmeessä mua kiinnostaisi kenenkään muun karvat? Miksi ketään kiinnostaa toisen ihmisen karvoitus? Mä ainakin haluan saada tehdä, tai olla tekemättä karvoilleni ihan mitä lystään, ilman että kenelläkään on siihen mielipidettä. No jos on kiinnostunut kulttuurisista ilmiöistä, niin on kiinnostunut myös tällaisista aiheista.

On tämä musta mielenkiintoinen ilmiö niin kulttuurihistoriallisesti kuin sosiologisestikin. Kuten myös se, että mitä yhteiskunnasta ja ihmisistä kertoo se, että näitä kysymyksiä keskustelupalstoilla ruoditaan. Että vaikka mua ei kiinnosta sun karvanpoistopolitiikka, on se kuitenkin kirjaimellisesti poliittista ilmiötasolla, ja sitä kautta kiinnostavaa.

Ja aika usein nais ruumista koskevat kysymykset ovat feministisiä kysymyksiä, sattuneesta syystä: Hyvät kanssabloggaajat ja -kommentoijat, en minä  teistä puhunut.

Vaan niistä vauvapalstalle kirjoittelevista naisista, joille on hengen asia minkälainen karvoitus muilla naisilla on. Niille, joille sillä oikeasti tuntuu olevan merkitystä - niinkin paljon että siitä "vääränlaisesta" karvoituksesta pitää ruveta haukkumaan ja osoittelemaan sormella.

Niille, joiden mielestä oma tapa on ainoa oikea, ja muunlailla toimivat ovat automaattisesti likaisia, saastaisia, täynnä tulehduksia, ärtynyttä ihoa ja epäonnistunutta seksielämää. Kiinnostuneisuus kulttuurisista ilmiöistä on mielestäni täysin eri asia, kun olla konkreettisesti kiinnostunut naapurin karvoista. Kuten kirjoitin, eivät ne  karvat  liity mitenkään feminismiin.

Itse ilmiö liittyy, ne karvat vain ovat. Tai no, vähän kurissa pidetty karvakasa, mutta ihan rehellisesti karvainen alakerrasta. Sheivaan sääret, bikinirajan ja kainalot. Sääret sheivaan luultavasti yleisen ilmapiirin vuoksi, kainalot sekä ilmapiirin vuoksi että deodorantin käytön helpottamiseksi. Alakerralle olen uhrannut eniten ajatusta ja se onkin kehittynyt luonnontilasta teini-iässä vauhtiviivaan, hetkelliseen posliiniin ja vauhtiviivan kautta nykyiseen hämäävän luonnollisen näköiseen olotilaansa.

Kahdenkympin ja kolmenkympin puolivälissä iällisesti nyt. Poika oli kova katsomaan pornoa ja kinusi posliinia. Itse hiihtelin ihan luomuna tuota ennen. Sääret ja kainalot vain ajelin. Ikinä en itse tykännyt olla karvaton tai edes vähässä karvassa, kutitti, pisteli ja hankasi ikävästi seksin aikana. Sitten hieman aikuistuin ja tulin siihen tulokseen, että en toisten takia rupea ajelemaan ja päädyin nykyiseen "kampaukseeni".

Iho pysyy parempana, kun ei hankaudu tai ärry ajelemisesta tai muistakaan aktiviteeteista. Vain kahdelle seksikumppanille tätä on esitelty, eikä kumpikaan ole valittanut. Itse en ole koskaan nähnyt karvatonta miestä "livenä". En muistaakseni sekasaunassa en tosin kyllä kovin tarkasti ole skannaillut , enkä vällyjen välissä.

Mieheni haluan siis mahdollisimman karvaisena naamasta ja muualtakin. Ei millekään alkukantaiselle apinatasolle kuitenkaan, mutta jotenkin tykkään sellaisista karvaturreista silti enemmän.

Ajatuksellisesti yhdyn täysin Fitness Führerin kirjoituksiin oli hyvää luettavaa, kiitos! Kukin tehköön karvoillaan mitä haluaa. Kulttuurillisesti ilmiö on minustakin erittäin mielenkiintoinen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki karvat on naisella ok, jos olet sellainen villi luonnonlapsi. Eikä se ole heillä näyttänyt ollenkaan pahalta ainakaan minun silmääni. Eivät edes ne kainalokarvat. Tuossa taannoin olin uuden tuttavuuden kanssa lämmittelypuuhissa.

Hän näkee karvani en sheivaa alapäätä ja antaa suuseksiä. Noustessaan takaisin jutteluetäisyydelle hän kommentoi: Olin ihan että mitä helvettiä? Petihommat päättyi siihen ja äijä vielä ihmetteli, että mikä meni vikaan.

No, ihan vaan vinkkinä, että naiset ei oikein tykkää kun niiden karvaisuutta kommentoidaan halveeraavaan sävyyn esileikin aikana. Ja vaikka olen aikaisemmin ollut karvaisena tyytyväinen olotilaani, niin ensi kertaa olen alkanut miettiä, että kelpaakohan tällainen tuhero enää kellekään olen eronnut jokin aika sitten pitkästä suhteesta, joten oma markkina-arvo on hieman arvoitus.

Olenko oikeasti jotenkin likainen, epämiellyttävä, haiseva? Ja kaikki tämä tämä vain yhden pällipään vuoksi. Sen verran epämiellyttävällä tavalla tietoiseksi ja epävarmaksi minut pimperostani teki kuitenkin, että en ole sen jälkeen uskaltautunut seksiin: Tuo on kyllä ihan kamala tapa tuoda asia esille!

Olen joskus itse nätisti vinkannut mieltymyksistäni paljaisiin kuuliin tyyliin "musta olisi kiva useamminkin huomioida sun kiveksiä, mutta olisi helpompi jos vähän parturoisit sieltä ensin". Ja siis en tosiaankaan ensimmäisillä kerroilla, enkä ns.

Ja siltikin se on ollut miehen oma valinta, ei ne karvat mikään deal-braker ole, vaan preferenssi. Onpa joskus tullut "sissijuustojakin" vastaan. Eipä ole niistäkään erikseen alettu huomauttelemaan, vaikkakin fellaatio on kyllä jäänyt erittäin lyhyeksi.

Tai olen ehdottanut yhdessä pesulla käyntiä. Ja siis - itsestäänselväähän esimerkissäsi on se, että mies oli juntti. Ja sinun "tuherosi" kelpaa kyllä varmasti myös sellaisenaan. Tuosta "omasta likaisuudesta" on niiiiin helppo alkaa angstaamaan omat angstaukseni voit lukea täältä , useimmiten se on kuitenkin ihan turhaa.

Ihmettelen miten ketään jaksaa kiinnostaa jonkun muun kuin oma alapää tai oman seksikamun alapää millään lailla? Sillä ei ole mitään merkitystä mihinkään asiaan. Aiheeseen muuten kantaa ottamatta: Täällä sellaisen saa alakertaan 25 eurolla brassi enemmän tietty ja se tarvii ottaa vaan kerran kuukaudessa. Minä ymmärrän feministinä sen, miksi karvattomuutta vastustetaan: Näin ollen karvattomuus ei ole enää jokaisen oma asia - media ja "sosiaalinen yhteisö" siis painostavat naisia johonkin, mitä he eivät välttämättä haluaisi tehdä.

Lisäksi ongelmana on se, ettei samanlainen "muoti" ole miesten keskuudessa samalla tavalla "pakollista" kuin naisten keskuudessa. Minäkin ajelen karvojani, koska mies antaa silloin mieluummin suuseksiä hänkin ajelee, mikä ei olisi minsuta pakollista , minkä lisäksi minusta on mukavaa tuntea itseni seksikkääksi. Toisaalta en poista karvoja säännöllisesti, joten mies joutuu myös tyytymään siihen "luonnontilaan".

Olen kohta noin 5 vuotta pitänyt brassia sokerilla. Paitsi synnytysten jälkeen oli paikat sen verran hellänä, että paikat sai hetkellisesti muutaman kuukauden rehottaa: Olen käynyt muutaman kerran bikinialueen vahauksessa, enkä suosittele sitä jos sokerointi on vaihtoehtona. Sokerointi on huomattavasti miellyttävämpää.

Ja jos brassia haluaa, monet kosmetologit eivät enää suosittele vahaa siihen hommaan, tekee enemmän "tuhoa". Piti logata ulos, että kehtaan kommentoida Ne on karvoja vain, ja jokaisen yksityisasia! Itse olen sen verran laiska, että en ole ikinä viitsinyt siistiä karvoitustani enempää kuin mitä yleinen kohteliaisuus vaatii ts.

Säärikarvoja en miellä naisellisiksi ja minua on harmikseni siunattu melko sinnikkäällä karvankasvulla, joten säärten kanssa taistelen. Bikinirajaa ja kainaloja siistin lähinnä silloin, kun vaatetus sitä vaatii no kainaloita vähän useammin, karvoihin kun tuppaa hienhaju tarttumaan. Eilen siistin alapäätä taipeita , kun läksin uimahalliin, ettei lahkeista tursua. Ei näemmä riittänyt - joku pikkutyttö tuijotti minua suihkussa "sinne", ehkei hän ollut ikinä ennen nähnyt niin karvaista naista.

Eksäni kanssa karvoista keskusteltiin useasti.

PUHELIN SEX PORNOON GAY SEKSIVIDEOT